862 Helppoja Turvallinen lemmikeille | Opas 2026 - Sivu 19

Hiirenherneenpensas

Polygala myrtifolia

Polygala myrtifolia, joka tunnetaan yleisesti nimillä hiirenherneenpensas tai myrtinlehtinen polygala, on ikivihreä pensas, joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Se tuottaa runsaasti perhosen siipien muotoisia kukkia violetissa, malvan ja vaaleanpunaisen sävyissä lähes ympäri vuoden, mikä tekee siitä yhden koristeellisimmista vähän hoitoa vaativista pensaista puutarhoihin, terasseille ja rannikkomaisemiin. Se kuuluu Polygalaceae-heimoon ja on nopeakasvuinen laji.

Tanneratatar

Polygonum arenastrum

Polygonum arenastrum, joka tunnetaan yleisesti nimellä tanneratatar, on tatarikasvien (Polygonaceae) heimoon kuuluva yksivuotinen, maanmyötäinen ruoho. Se on kotoisin Euraasiasta ja on levittäytynyt ympäri maailmaa, muodostaen tiheitä kasvustoja tiivistyneillä mailla, teillä, jalkakäytävillä ja joutomailla. Sen pienet valkoiset tai vaaleanpunaiset kukat kukkivat kesästä syksyyn houkutellen hyödyllisiä hyönteisiä.

Joulusaniainen

Polystichum acrostichoides

Polystichum acrostichoides, yleisesti joulusaniainen-nimellä tunnettu, on kookas ikivihreä saniainen, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Sen nahkeat, keihäänmuotoiset lehdet pysyvät vihreinä koko talven, mikä tekee siitä näyttävän kasvin joulusesongin aikana. Se viihtyy varjoisissa metsäympäristöissä ja sitä arvostetaan sen helpon hoidon sekä ympärivuotisen koristevaikutuksen ansiosta.

Lännen miekkasaniainen

Polystichum munitum

Polystichum munitum, yleisesti lännen miekkasaniaisena tunnettu, on suuri ikivihreä saniainen, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan Tyynenmeren luoteisrannikolta lauhkeiden sademetsien alueelta. Sen kiiltävät, tummanvihreät lehtihankaleet kaartuvat ulospäin tiheästä keskikasvustosta ja voivat kasvaa jopa 180 cm:n pituisiksi. Se on yksi Tyynenmeren luoteisin rannikkoalueen metsien yleisimmistä ja kestävimmistä saniaislajikkeista, ja sitä arvostetaan suuresti varjoisissa puutarhoissa sekä luonnonmukaisessa maisemasuunnittelussa.

Poppeli

Populus

Populus on noin 25–57 lehtipuulajin suku pajukasvien (Salicaceae) heimossa, joita kutsutaan yleisesti poppeleiksi ja haavoiksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa esiintyvät nopeakasvuiset puut voivat saavuttaa 15–50 metrin korkeuden. Ne tunnetaan havisevista lehdistään, varhain keväällä kukkivista tuulipölytteisistä norkoistaan ja hahtuvaisista siemenistään. Ne viihtyvät täydessä auringossa ja kosteassa, hyvin vettä läpäisevässä maaperässä, ja niitä arvostetaan puutavarana, fytoremediaatiossa, tuulensuojina ja koristekasveina.

Palsamihaapa

Populus balsamifera

Palsamihaapa (Populus balsamifera) on nopeakasvuinen lehtipuu, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Se tunnetaan tuoksuvista, hartsiaisista nupuistaan varhain keväällä ja voi kasvaa jopa 30 metrin korkeuteen. Sitä käytetään laajalti jokivarsikunnostuksissa, tuulensuojavyöhykkeissä ja varjopuuna. Se menestyy kylmässä ilmastossa ja on yksi Pohjois-Amerikan pohjoisimmista lehtipuulajeista.

Mustapoppeli

Populus nigra

Populus nigra, yleisesti mustapoppelina tunnettu, on suuri lehtipuu, joka on kotoisin Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Se on yksi Euroopan maiseman tunnusomaisimmista puista, joka tunnetaan nopeasta kasvustaan, tummasta uurteisesta kuorestaan ja siroista kolmiomaisista lehdistään, jotka värehtivät tuulessa. Lombardiapoppeli (P. nigra 'Italica') on laajalti tunnettu pylväsmäinen lajike, jota käytetään yleisesti tuulensuojana ja maiseman rajaamiseen.

Papalo

Porophyllum ruderale

Sammalruusu

Portulaca grandiflora

Portulaca grandiflora, joka tunnetaan yleisesti nimillä sammalruusu tai ruususammal, on suosittu yksivuotinen mehukasvinen kotoisin Etelä-Amerikasta (Argentiinasta, Brasiliasta ja Uruguaysta). Se tuottaa upeita, ruusun kaltaisia kukkia punaisissa, vaaleanpunaisissa, oransseissa, keltaisissa, valkoisissa ja violeteissa sävyissä, jotka avautuvat vain suorassa auringonvalossa. Tämä kuivuutta sietävä, vähän hoitoa vaativa kasvi viihtyy kuumissa, aurinkoisissa olosuhteissa ja köyhissä maalajeissa.

Portulakka

Portulaca oleracea

Portulakka (Portulaca oleracea) on syötävä mehukasvinen maanpeitekasvi, jota tavataan kaikkialla maailmassa. Sillä on punertavat, mehevät varret, paksut mehukkaat lehdet sekä pienet keltaiset kukat, jotka avautuvat vain aurinkoisina aamuina. Erittäin kestävä ja kuivuutta sietävä kasvi, joka viihtyy köyhissä maissa ja kuumissa ilmastoissa.

Elefantinpensas

Portulacaria afra

Portulacaria afra, yleisesti elefantinpensaana tai spekboomina tunnettu, on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva mehukasvipensas. Sille ovat ominaisia pienet, mehevät, smaragdinvihreät lehdet houkuttelevan punertavanruskeilla varsilla. Luonnollisessa elinympäristössään se voi kasvaa suureksi pensaaksi tai pieneksi puuksi, mutta sitä käytetään usein bonsaina tai huonekasvina. Se on tunnettu poikkeuksellisesta kyvystään sitoa hiilidioksidia ilmakehästä, mikä tekee siitä ympäristön kannalta merkittävän lajin.

Uistin-vitapitkälehtinen

Potamogeton natans

Potamogeton natans, tunnetaan myös nimellä uistin-vitapitkälehtinen, on monivuotinen vesikasvi, joka tuottaa soikeita, nahkea­pintaisia, oliivenvihreä väriisiä kelluvia lehtiä. Sen vedenalaiset lehdet ovat kapeat ja läpikuultavat, ja ne usein häviävät kasvin vanhetessa. Se on tärkeä laji makean veden ekosysteemeille tarjoten suojaa kaloille ja hapettaen vettä.

keltakukkainen mansikka

Potentilla indica

Potentilla indica, joka tunnetaan yleisesti valemansikkana tai intialaisena mansikkana, on monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka muistuttaa läheisesti aitoa mansikkaa. Sen tunnistaa viisiterälehtisistä keltaisista kukista sekä punaisesta, nystyräisestä hedelmästä, joka osoittaa ylöspäin. Hedelmä on syötävä, mutta se on yleisesti ottaen mauton tai vetinen. Kasvi leviää aggressiivisesti rönsyjen avulla, minkä vuoksi se on erittäin tehokas, mutta toisinaan invasiivinen maanpeitekasvina.

Kaunishanhikki

Potentilla pulcherrima

Potentilla pulcherrima, joka tunnetaan yleisesti nimellä kaunishanhikki, on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluva luonnonkukka. Se tuottaa iloisen keltaisia, viisiterälehtisiä kukkia keväästä syksyyn, ja sen lehtien alapinnat ovat tunnusomaisen hopeanvalkoiset. Erittäin kylmänkestävä ja vakiinnuttuaan kuivuutta sietävä kasvi viihtyy kivisillä niityillä, alppirinteillä ja avoimissa metsissä Kanadassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.

Niittyhumala

Prunella vulgaris

Niittyhumala (Prunella vulgaris) on huulikukkaiskasvien heimoon kuuluva monivuotinen, matalakasvuinen ruoho, joka on kotoisin Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Sen putkimaiset, violetin, lilan, vaaleanpunaisen tai valkoisen sävyiset kukat kukkivat loppukeväästä syksyyn houkutellen mehiläisiä ja perhosia. Kasvi muodostaa tiheitä, puoli-ikivihreitä kasvustoja ja se tunnetaan laajalti lääkinnällisistä ja kulinaarisista ominaisuuksistaan.

Kaukasianruiskaunokki

Psephellus dealbatus

Psephellus dealbatus (kaukasianruiskaunokki) on Kaukasuksen vuoristoalueilta kotoisin oleva erittäin pakkasenkestävä perenna, jota voidaan kasvattaa USDA-vyöhykkeillä 3–9b. Sille ovat ominaisia syvään liuskaiset, harmaanvihreät lehdet, joiden alapuoli on hopeanhohtoisen nukkainen – tämä antaa kasville koristeellisen ulkonäön myös talvella. Alkukesästä se tuottaa näyttäviä, hapsuisia, vaaleanpunaisen ja laventelin sävyisiä kukkia, jotka houkuttelevat erinomaisesti mehiläisiä ja perhosia. Se viihtyy parhaiten köyhässä, hyvin vettä läpäisevässä maaperässä: rikkaassa, kosteassa maassa se kaatuu ja on altis tyvimädälle.

Nuolibambu

Pseudosasa japonica

Nuolibambu (Pseudosasa japonica) on lauhkean vyöhykkeen bambulaji, joka on kotoisin Japanista ja Koreasta. Se muodostaa tiheitä mättäitä pystyistä ja siroista varsista, joita peittävät pitkät, kiiltävän tummanvihreät lehdet, jotka voivat kasvaa jopa 30 cm pitkiksi. Se on yksi maailman viljellyimmistä bambulajeista lauhkean vyöhykkeen puutarhoissa, ja sitä arvostetaan sen tyylikkään lehdistön ja poikkeuksellisen kylmänkestävyyden vuoksi.

Mansikkaguava

Psidium cattleyanum

Mansikkaguava (Psidium cattleyanum) on Brasiliasta kotoisin oleva hedelmäpensas tai pieni puu, joka kuuluu myrttikasvien (Myrtaceae) heimoon. Se tuottaa pieniä, mansikanmakuisia hedelmiä, jotka voivat olla punaisia tai keltaisia. Laji tunnetaan kestävyydestään ja sopeutumiskyvystään – se menestyy trooppisessa ja subtrooppisessa ilmastossa, ja sitä arvostetaan sekä syötävien hedelmien että koristeellisen ulkonäkönsä vuoksi.

Guavapuu

Psidium guajava

Guavapuu (Psidium guajava) on trooppinen hedelmäpuu Myrtaceae-heimossa, kotoisin Amerikoista. Sitä viljellään laajalti sen makeista ja aromaattisista hedelmistä, joita kutsutaan guaviksi. Puulla on sileä kuori, soikeat lehdet ja herkät valkoiset kukat. Se on kestävä ja nopeakasvuinen kasvi, joka voi saavuttaa useiden metrien korkeuden, ja sitä arvostetaan sekä hedelmäntuotannon että lääkinnällisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Siipisaniainen

Pteris

Pteris on noin 300 saniaislajin suku Pteridaceae-heimossa, ja se on kotoisin trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta ympäri maailmaa. Nämä kasvit, jotka tunnetaan yleisesti siipisaniaisina, ovat arvostettuja siroista, kaarevista lehdistään, joissa on usein valkoisia tai hopeisia raitoja. Siipisaniaiset viihtyvät varjoisissa ja kosteissa olosuhteissa ja ovat suosituimpia huonesaniaisia. Ne lisääntyvät itiöiden avulla, jotka kehittyvät lehtien reunoille, eivätkä ne kuki. Siipisaniaiset ovat myrkyttömiä kissoille, koirille ja ihmisille, mikä tekee niistä turvallisen valinnan kotiin ja toimistoon.

Kiinalainen jarrusaniainen

Pteris vittata

Pteris vittata, tunnettu yleisesti kiinalaisena jarrusaniainen, on kestävä saniainen, joka on kotoisin trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Se tuottaa kauniita, kaartuvia lehtiä, joissa on kapeat lehtiruodit järjestäytyneinä tikapuumaisesti keskisuonen molemmin puolin. Tällä saniainen on poikkeuksellinen asema kasvimaailmassa: se on ensimmäinen luonnosta löydetty arseenin hyperakkumulaattori, joka pystyy keräämään saastuneesta maaperästä jopa 22 630 mg arseenia yhtä kilogrammaa versokudoksen kuivapainoa kohti — mikä tekee siitä arvostetun työkalun fytoremedaatiohankkeissa ympäri maailmaa.

Valkotäpläimikkä

Pulmonaria saccharata

Pulmonaria saccharata, joka tunnetaan yleisesti nimellä valkotäpläimikkä, on matalakasvuinen, puoli-ikivihreä perenna, joka on kotoisin Ranskan ja Italian metsistä. Sen tummanvihreitä, suikeita lehtiä peittävät hopeiset täplät, jotka muodostavat näyttävän maanpeitteen myös kukinnan ulkopuolella. Varhain keväällä suppilomaiset kukkaryppäät avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kypsyessään syvän sinisiksi, luoden kaksivärisen vaikutelman samaan varteen. Kasvi leviää hitaasti rönsyilevän juurakon avulla ja viihtyy varjoisten metsäpuutarhojen viileässä ja kosteassa varjossa.

Retiisi

Raphanus sativus

Raphanus sativus, yleisesti retiisiksi kutsuttu kasvi, on nopeakasvuinen yksivuotinen tai kaksivuotinen vihannes Brassicaceae-heimosta. Alun perin Aasiasta kotoisin oleva kasvi on ollut viljelyssä yli 2 000 vuotta ympäri maailmaa sen rapeuden ja syötävien juurien vuoksi. Kasvi muodostaa parilehtisen ruusukkeen ja tuottaa valkoisista purppuraan vaihtelevia, neljäterälehtisiä kukkia. Lajikkeet vaihtelevat pienistä pyöreistä punaisista retiiseistä pitkiin valkoisiin daikoneihin. Se on viileän kauden vihannes, jota puutarhurit rakastavat nopean sadonkorjuun ja helpon viljelyn ansiosta.

Rebutia

Rebutia canigueralii

Rebutia canigueralii on pieni pallomainen kaktus, joka on kotoisin Bolivian vuoristoalueilta, missä se kasvaa kivien ja kivisten maaperien seassa korkealla. Se muodostaa tiiviitä yhdyskuntia pallomaisia varsia, jotka harvoin ylittävät 10 cm korkeutta ja ovat peittyneet ohuisiin, valkeahkoihin sädepiikkeihin. Keväällä se tuottaa lukuisia näyttäviä kukkia oranssin, vaaleanpunaisen tai punaisen sävyissä kontrastisella keskustalla, jotka avautuvat varren tyven ympärille. Se on hitaasti kasvava laji, jota keräilijät arvostavat suuresti sen pienen koon, runsaan kukinnan ja kestävän luonteen ansiosta.

Punainen kruunukaktus

Rebutia minuscula

Rebutia minuscula, yleisesti punainen kruunukaktus, on pieni pallomainen kaktus, joka on kotoisin Argentiinan vuoristoisilta alueilta. Vaikka kasvi kasvaa vain 8 cm korkuiseksi, se tuottaa joka kevät ja kesä upean näyttelyn punaisista, vaaleanpunaisista ja oransseista suppilomaisista kukista kasvin tyveltä. Sitä pidetään laajalti yhtenä helpoimmista sisätiloissa kasvatettavista ja kukitettavista kaktuksista.

Jättitattaret

Reynoutria

Reynoutria on kookkaiden, voimakaskasvuisten ja kesävihantien monivuotisten ruohovartisten kasvien suku tatarkasvien (Polygonaceae) heimossa. Suku on kotoisin Itä-Aasiasta (Japani, Kiina, Korea, Taiwan). Suku tunnetaan parhaiten japanintattaresta (Reynoutria japonica), joka on yksi maailman aggressiivisimmista vieraslajeista. Kasvit kasvattavat vankkoja, bambumaisia onttoja varsia, jotka voivat saavuttaa 2–4 metrin korkeuden, leveitä sydämenmuotoisia lehtiä ja tiheitä ryppäitä pieniä kermanvalkoisia kukkia loppukesällä ja syksyllä. Juurakot ovat poikkeuksellisen sitkeitä, selviytyen jopa -35 °C pakkasista ja kykenevät läpäisemään betoniperustuksia, seiniä ja viemärijärjestelmiä. Alkuperäisellä esiintymisalueellaan sukua arvostetaan lääkekasvina — erityisesti nimellä Hu Zhang (tiikerinruoko) perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä — ja nuoria versoja syödään vihanneksena.

Japanintatar

Reynoutria japonica

Reynoutria japonica, yleisesti japanintatarana tunnettu, on erittäin invasiivinen monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka on kotoisin Itä-Aasiasta. IUCN on luokitellut sen yhdeksi maailman haitallisimmista vieraslajeista. Se muodostaa tiheitä tiheikköjä, jotka voivat kasvaa jopa kolme metriä korkeiksi, syrjäyttää alkuperäiskasvillisuuden ja aiheuttaa merkittäviä rakenteellisia vaurioita rakennuksille, teille ja viemärijärjestelmille aggressiivisen juurakkoverkostonsa kautta.

Jättitatar

Reynoutria sachalinensis

Jättitatar (Reynoutria sachalinensis) on yksi maailman haitallisimmista vieraslajeista, joka on kotoisin Sahalinin saarelta, Japanista ja Itä-Aasiasta. Se kasvattaa onttoja, punertavia varsia, jotka voivat kasvaa yli 4 metrin korkuisiksi. Sen valtavat, sydämenmuotoiset lehdet voivat olla jopa 40 cm leveitä. Loppukesällä se kukkii tiheinä, kermanvalkoisina röyhyinä, jotka houkuttelevat pölyttäjiä. Laji tuotiin Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan 1800-luvulla koriste- ja rehukasviksi, mutta se karkasi viljelyksistä ja on vallannut jokivarsia, tienpientareita, joutomaita ja häiriintyneitä elinympäristöjä valtavassa mittakaavassa. Sen juurakkojärjestelmä tunkeutuu syvälle maahan ja voi uusiutua jopa vain 1 cm:n kokoisesta palasesta, mikä tekee hävittämisestä erittäin vaikeaa. Se syrjäyttää alkuperäiskasvillisuutta varjostamalla maata ja vapauttamalla allelopaattisia yhdisteitä, jotka estävät muiden kasvien kasvua. Se on listattu maailman 100 haitallisimman vieraslajin joukkoon ja se on vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle, infrastruktuurille ja vesistöille.

Intianruusu

Rhaphiolepis

Intianruusu (Rhaphiolepis) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva ikivihreä pensas, joka on kotoisin Etelä-Kiinasta ja Kaakkois-Aasiasta. Nimestään huolimatta se ei ole kotoisin Intiasta. Se tuottaa keväisin tuoksuvia valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia, ja sitä kasvatetaan laajalti koristekasvina puutarhoissa ja pensasaitoina.

Japaninmispeli

Rhaphiolepis bibas

Japaninmispeli (Rhaphiolepis bibas, aiemmin Eriobotrya japonica) on ikivihreä hedelmäpuu, joka on kotoisin Kaakkois-Kiinasta. Sitä viljellään laajalti maailman subtrooppisilla ja Välimeren alueilla. Se kasvaa 3–8 metriä korkeaksi ja sen tunnistaa suurista, nahkamaisista tummanvihreistä lehdistä, tuoksuvista valkoisista kukista, jotka puhkeavat syksyllä tai talvella, sekä oransseista tai keltaisista hedelmistä, jotka kypsyvät keväällä. Se on yksi harvoista talvella kukkivista hedelmäpuista, tarjoten suojaa ja ravintoa pölyttäjille ja linnuille kylminä kuukausina.

Naistenpalmikko

Rhapis excelsa

Rhapis excelsa, joka tunnetaan yleisesti nimillä naistenpalmikko tai leveälehtinen naistenpalmikko, on tyylikäs viuhkapalmu, jonka alkuperä on Etelä-Kiinassa. Hitaan kasvunsa ja rehevän viuhkamaisen lehdistönsä ansiosta se on yksi parhaista sisäpalmuista aloittelijoille. Sen useat hoikat varret, joita peittää ruskea kuitumainen aines, antavat sille bambua muistuttavan ulkonäön, mikä tekee siitä erinomaisen koristevalinnan sisätiloihin. NASA:n tutkimukset ovat tunnustaneet sen yhdeksi parhaimmista ilmaa puhdistavista kasveista.

Hoikka rhapispalmu

Rhapis humilis

Rhapis humilis, joka tunnetaan yleisesti nimillä hoikka rhapispalmu tai ruoko-rhapispalmu, on pensasmaisesti kasvava aluskasvuston palmu, joka on kotoisin Etelä-Kiinan (Yunnan) subtrooppisista metsistä. Se muodostaa tiheitä ryhmiä hoikista, bambumaisia varsista, joiden päässä on elegantit viuhkamaiset lehdet kapeine, sormimaisine lehtiliuskineen. Sukulaislajiaansa Rhapis excelsaa hitaammin kasvava, sitä viljellään laajalti sekä sisätilojen koristekasvina että puutarhan tehostekasvina lämpimissä ilmastoissa.

Hiuskaktus

Rhipsalis

Ripsikaktukset (Rhipsalis) ovat trooppisia epifyyttikaktuksia, jotka ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsistä. Muutama laji esiintyy myös Afrikassa ja Sri Lankassa – ne ovat ainoita kaktuksia, jotka kasvavat luonnonvaraisina Amerikan ulkopuolella. Toisin kuin aavikkokaktukset, ripsikaktukset kasvavat puiden oksilla ja kallioilla kosteissa trooppisissa metsissä, joissa ne nauttivat hajavalosta, säännöllisestä kosteudesta ja korkeasta ilmankosteudesta. Niiden hoikat, riippuvat ja jaokkeiset varret muistuttavat spagettia tai mistelin oksia, mistä ne ovat saaneet suosituimmat nimensä. Kasvi tuottaa pieniä valkoisia tai kermanvärisiä kukkia lopputalvesta kevääseen, ja niitä seuraavat läpikuultavat, helmimäiset marjat. Ripsikaktus on erittäin pitkäikäinen (yli 25 vuotta), ja ASPCA on vahvistanut sen olevan myrkytön kissoille, koirille ja ihmisille.

Mistelihopeasukkula

Rhipsalis baccifera

Rhipsalis baccifera on ainutlaatuinen epifyyttinen kaktus, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Toisin kuin tyypilliset aavikkokaktukset, tämä trooppinen kaktus kasvaa puiden päällä kosteissa metsissä, riippuen kauniisti sylinterimäisine, haarautuvine varsineen, jotka voivat yltää jopa 4 metrin pituuteen. Se on ainoa kaktusleji, jota tavataan luonnonvaraisena myös Amerikan ulkopuolella – Afrikassa ja Aasiassa.

Hiuskorallikaktus

Rhipsalis cereuscula

Rhipsalis cereuscula, joka tunnetaan nimillä hiuskorallikaktus tai riisikaktus, on epifyyttinen kaktus, joka on kotoisin Brasilian Atlantin rannikon sademetsistä. Sillä on ohuet, jaokkeiset varret, jotka haarautuvat runsaasti pieniksi lieriömäisiksi segmenteiksi, jotka muistuttavat riisinjyviä tai korallia. Tämä antaa kasvulle hienovaraisen ja riippuvan ulkonäön, mikä tekee siitä ihanteellisen amppeleihin.

Mistletoe-kaktus

Rhipsalis teres

Rhipsalis teres, joka tunnetaan yleisesti nimellä mistletoe-kaktus, on trooppinen epifyyttinen kaktus, joka on kotoisin Brasilian kaakkois- ja eteläosista. Sen hoikat, lieriömäiset, riippuvat varret laskeutuvat kauniisti amppeliruukuista, mikä tekee siitä suositun huonekasvin. Toisin kuin aavikkokaktukset, se viihtyy kosteissa ja varjoisemmissa olosuhteissa, jotka jäljittelevät sen luontaista sademetsiympäristöä, jossa se kasvaa kiinnittyneenä puiden oksiin.