2673 Helpot kasvit | Opas 2026 - Sivu 49
Löydä 2673 helpot kasvit puutarhaasi. Täydellinen hoito-opas.
2673 Helpot kasvit
Näytetään 1729–1764 / 2673
Hammaskaktus
Oscularia deltoides
Oscularia deltoides on Aizoaceae-heimoon kuuluva mehikasvi, joka on kotoisin Etelä-Afrikan Länsi-Kapin kallioisilta ja kuivilta alueilta. Se muodostaa matalia mättäitä siniharmaista, kolmiomaisista lehdistä, joissa on usein vaaleanpunainen vivahde ja pieniä läpikuultavia hampaita reunoilla, mikä antaa sille huurteisen ulkonäön. Keväällä ja kesällä se kukkii runsaasti päiväsaikaan avautuvilla, päivänkakkaraa muistuttavilla magentanpunaisilla tai laventelinsinisillä kukilla, joissa on mieto tuoksu. Erinomaisen kuivuudenkestävyytensä ja helppohoitoisuutensa ansiosta se on erittäin suosittu maanpeitekasvina, kivikkopuutarhoissa ja ruukkukasvina.
Tuoksuoliivi
Osmanthus fragrans
Osmanthus fragrans, joka tunnetaan yleisesti nimillä tuoksuoliivi tai tee-oliivi, on ikivihreä pensas tai pieni puu, joka on kotoisin Kiinasta ja osista Aasiaa. Se on kuuluisa voimakkaan tuoksuvista, pienistä valkoisista tai keltaisista kukistaan, ja se on yksi arvostetuimmista koristekasveista kiinalaisessa kulttuurissa. Kukkia käytetään teen, viinien ja hajuvesien tuoksuttamiseen, ja kasvilla on syvä kulttuurinen merkitys Kiinassa, jossa se yhdistetään syyssadonkorjuujuhlaan (Mid-Autumn Festival).
Piikkiosmanthus
Osmanthus heterophyllus
Piikkiosmanthus (Osmanthus heterophyllus) on oliivikasvien heimoon kuuluva ikivihreä pensas, joka on kotoisin Japanista, Taiwanista ja Koreasta. Se muodostaa tiiviin ja soikean, noin 2,5–6 metriä korkean kasvuston, jossa on kiiltävät, tummanvihreät lehdet. Nuorissa kasveissa ja alimmissa oksissa lehdissä on piikkejä, kuten orjanlaakerilla; ylempänä lehdet muuttuvat sileäreunaisiksi, mistä juontuu nimi heterophyllus, "erilaiset lehdet". Myöhäissyksystä talveen se kukkii pienin, valkoisin kukkasin, jotka ovat piilossa lehtien välissä ja tuoksuvat voimakkaan makealta. Kasvi kasvaa hitaasti ja sietää hyvin leikkaamista, minkä vuoksi sitä käytetään paljon pensasaidoissa.
Kirjopiikkiputki 'Goshiki'
Osmanthus heterophyllus 'Goshiki'
Osmanthus heterophyllus 'Goshiki' on oliivikasvien heimoon kuuluva ikivihreä pensas, joka on kotoisin Japanista ja Taiwanista. Lajikenimi 'Goshiki' (japaniksi kirjaimellisesti "viisi väriä") viittaa sen upeaan kirjolehtisyyteen: nahkeat ja piikkiset lehdet, jotka muistuttavat piikkipaatsamaa, puhkeavat pronssinpunaisina ja muuttuvat kypsyessään vihreiksi, joissa on kermanvalkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia laikkuja. Syksyllä se tuottaa pieniä, valkoisia ja huomaamattomia, mutta erittäin tuoksuvia kukkia, jotka piileskelevät lehvistön seassa. Hidaskasvuisena ja tiivismuotoisena se sopii erinomaisesti yksittäispensaaksi, vapaasti kasvavaan aitaan tai sekaryhmiin.
Kapinasteri
Osteospermum
Osteospermum, joka tunnetaan kapinasterina tai afrikanasterina, on suku, johon kuuluu noin 70 päivänkakkaramaisia kukkivia kasvilajeja. Ne ovat kotoisin Etelä-Afrikasta ja sen lähialueilta ja kuuluvat Asteraceae-heimoon (sama kuin auringonkukat). Sitä viljellään matalana pensasmaisena tai ruohovartisena perennana, ja se tuottaa runsaasti noin 5 cm kokoisia kukkia valkoisena, keltaisena, oranssina, punaisena, korallina, vaaleanpunaisena ja violettina, usein tummalla tai silmiinpistävällä sinertävänhohtoisella keskustalla. Lämpimissä ilmastoissa (USDA-vyöhykkeet 9-11) se käyttäytyy arana perennana, kukkien lähes ympäri vuoden; kylmemmillä alueilla sitä viljellään nopeasti kasvavana yksivuotisena tai talvetetaan suojatussa ympäristössä. Kapinasteri on arvostettu lämmön- ja kuivuudensietokykynsä vuoksi vakiinnuttuaan, ja se on suosittu reunuskasvina, amppeleissa ja maanpeitekasvina aurinkoisilla ja hyvin ojitetuilla kukkapenkeillä.
Marjakapinasteri
Osteospermum moniliferum
Marjakapinasteri (Osteospermum moniliferum) on nopeasti kasvava, ikivihreä pensas Asteraceae-heimosta, kotoisin Etelä-Afrikan rannikkoalueilta – Kapin niemimaalta KwaZulu-Natalin kautta Mosambikiin ja Zimbabween. Kasvi kasvaa jopa 2 metriä korkeaksi ja yhtä leveäksi, muodostaen tiiviin, pyöreähkön kasvutavan tummanvihreillä, hieman sahalaitaisilla lehdillä. Tyypilliset keltaiset kukkamykeröt, joiden halkaisija on jopa 40 mm, kukkivat pääasiassa myöhään syksyllä ja talvella, ja ne houkuttelevat voimakkaasti mehiläisiä ja muita pölyttäjiä. Kukinnan jälkeen kehittyy marjamaisia hedelmiä, jotka kypsyvät tummanruskeiksi tai mustiksi palloiksi, joista linnut pitävät kovasti. Kasvi on erittäin kuivuutta kestävä puolimehevän luonteensa ansiosta, ja se viihtyy hyvin vettä läpäisevässä, hiekkapitoisessa maassa täydessä auringossa. Se on helppo kasvattaa, kasvaa nopeasti ja elää pitkään, 8–12 vuotta.
Humalapyökki
Ostrya carpinifolia
Humalapyökki (Ostrya carpinifolia) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva lehtipuu, joka on levinnyt Etelä-Euroopan, Balkanin ja Lounais-Aasian kumpuileville ja vuoristoalueille. Se kasvaa luonnonvaraisena merenpinnasta noin 1300 metrin korkeuteen, usein kalkkipitoisilla mailla ja kuivilla rinteillä, missä se toimii pioneerilajina, joka pystyy asuttamaan köyhiä ja rappeutuneita maaperiä. Se saavuttaa tyypillisesti 15-20 metrin korkeuden, sillä on soikea latvus, punertavanruskea kuori, joka hilseilee ohuina levyinä, sahalaitaiset soikeat lehdet, jotka muistuttavat valkopyökin lehtiä mutta joissa on selvemmät suonet, ja hedelmät, jotka ovat kalvomaisten suojuslehtien ympäröimiä ja muodostavat humalan käpyjä muistuttavia hedelmistöjä, mistä juontuu sen englanninkielinen nimi "hop-hornbeam".
Mehiputki
Othonna capensis
Othonna capensis, joka tunnetaan yleisesti nimellä mehiputki tai rubiinimehiputki, on Etelä-Afrikan Itä-Kapin kuivilta alueilta kotoisin oleva suikerteleva ja riippuva mehikasvi. Sen lieriömäiset, sormimaiset lehdet ovat harmaanvihreitä ja ne kehittävät voimakkaan rubiininpunaisia sävyjä kärkiinsä, kun ne saavat runsaasti aurinkoa ja vähän vettä. Talvella ja alkukeväästä se tuottaa pieniä, keltaisia, päivänkakkaraa muistuttavia kukkia ohuiden ja pitkien varsien päähän. Kasvi kuuluu asterikasvien (Asteraceae) heimoon ja sitä käytetään paljon amppeleissa, kivikkopuutarhoissa ja asetelmissa muiden mehikasvien kanssa.
Ketohanhikki
Oxalis
Oxalis on laaja suku, johon kuuluu noin 570 ruohovartistasvikasvilajia Oxalidaceae-heimossa. Lajit tunnistaa apilan tapaisista kolmilehtisistä lehdistä ja herkistä kukinnoista, joiden värit vaihtelevat vaaleanpunaisesta keltaiseen ja valkoiseen. Suosittuja koristekasveina huoneissa sekä puutarhojen maanpeittokasveina; erityisen pidettyjä ovat O. triangularis (purppura-oxalis) ja O. articulata. Sisältää oksaalihappoa — suurina määrinä nautittuna lievästi myrkyllistä lemmikeille ja ihmisille.
Vaaleanpunainen happoruoho
Oxalis articulata
Oxalis articulata, tunnetaan yleisesti nimillä vaaleanpunainen happoruoho tai ikkunalaatikko-metsähapporuoho, on viehättävä monivuotinen yrtti, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Sillä on kauniit apilan lehtiä muistuttavat lehdet, joissa on usein purppurinen sävy, ja se tuottaa runsaasti pieniä, eloisia vaaleanpunaisia kukkia ryppäissä. Nämä kukat kukkivat runsaasti luoden iloisen näytelmän. Se on suosittu valinta sekä sisäruukkuihin että ulkopuutarhan penkkeihin, ja se tunnetaan suhteellisen helposta hoidostaan ja rehevästi kasvavasta luonteestaan.
Rönsyhapraruoho
Oxalis corniculata
Oxalis corniculata, yleisesti rönsyhapraruohona tunnettu, on Oxalidaceae-heimoon kuuluva matalana kasvava kosmopoliittinen rikkaruoho. Se tuottaa hentoja viisiterälehtisiä keltaisia kukkia sekä kolmilehtisiä sydämenmuotoisia lehtiä, jotka sulkeutuvat yöksi. Lajia tavataan kaikkialla maailmassa puutarhoissa, ruukuissa ja häirityssä maaperässä; se leviää voimakkaasti rönsyjen, juurakkeiden ja siementen avulla, jotka voivat singota jopa viiden metrin päähän. Kasvi sisältää liukoisia kalsiumoksalaatteja, joten se on suurina määrinä lievästi myrkyllinen kissoille ja koirille.
Vaaleanpunainen käenkaali
Oxalis debilis
Vaaleanpunainen käenkaali (Oxalis debilis) on pieni monivuotinen kasvi Oxalidaceae-heimosta, kotoisin Etelä-Amerikasta. Nykyään sitä esiintyy kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella, ja siitä on tullut rikkaruoho monissa lämpimän ilmaston puutarhoissa ja kasvimailla. Se kasvaa pienestä sipulista, joka tuottaa kymmeniä pikkusipuleita ympärilleen. Lehdet ovat kolmilehdykkäisiä, sydämenmuotoisia, noin 20 cm pitkissä varsissa, ja niillä on hapan, sitruunamainen maku. Kukat ovat vaaleanpunaisesta lilaan, viisiteräisiä, raidallisia ja keltaisella keskustalla, 2–12 kukan ryhmissä, hieman lehtien yläpuolella. Lehdet, kukat ja juuri ovat syötäviä pieninä määrinä.
Puutarhaversurhabarber
Oxalis latifolia
Oxalis latifolia, joka tunnetaan yleisesti nimillä puutarhaversurhabarber tai leveälehtinen metsäsuolaheinä, on Meksikosta ja Keski-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen sipulikasvi, joka on nykyisin levinnyt luonnonvaraisena suureen osaan maailmaa. Se tuottaa tunnusomaisia kolmilehtisiä lehtiä, joiden lehtiset ovat kalanpyrstön muotoisia, sekä herkkiä vaaleanpunaisia tai vaaleanpunaiseen vivahtavia malvan värisiä kukkia keväällä ja kesällä. Vaikka sitä pidetään monilla alueilla invasiivisena rikkaruohona, sitä viljellään myös koristekasvina ruukuissa ja puutarhan reunistuksissa.
Mehikasvihierakka
Oxalis megalorrhiza
Oxalis megalorrhiza on mehikasvimainen käenkaali Etelä-Amerikan rannikolta: Perusta, Chilestä, Ecuadorista, Boliviasta ja Galapagossaarilta. Se kasvaa nykyään luonnonvaraisena myös muissa paikoissa, kuten Uudessa-Seelannissa. Kasvi kasvaa noin 20 cm korkeaksi. Maanalaisena sillä on paksu, pitkä juuri, joka antaa lajille sen nimen (megalorrhiza tarkoittaa "iso juuri"). Varret ovat lyhyitä ja meheviä, ja niissä on kiiltävät, paksut, tummanvihreät lehdet, jotka koostuvat kolmesta sydämenmuotoisesta lehdykästä. Kukat ovat keltaisia, joskus oranssinvärisillä suonilla, ja ne ilmestyvät keväästä syksyyn. Monet kasvattajat tuntevat sen nimellä Oxalis carnosa.
Bermudan leinikki
Oxalis pes-caprae
Oxalis pes-caprae, joka tunnetaan yleisesti nimillä bermudan leinikki tai happosormi, on mukulainen monivuotinen kasvi, joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Se tuottaa kirkkaankeltaisia kukkia syksystä kevääseen. Kasvi muodostaa tiheitä mattoja ja sitä pidetään yhtenä haitallisimmista rikkaruohoista Välimeren ilmasto-alueilla, Kaliforniassa ja Australiassa. Kolmilehtinen lehti sisältää oksaalihappoa, joka on myrkyllistä lemmikeille suurina määrinä ja mahdollisesti vahingollista karjalle.
Onnenkäpy
Oxalis regnellii
Oxalis regnellii, joka tunnetaan yleisesti nimellä onnenkäpy tai onnenapila, on Etelä-Amerikasta – Brasiliasta, Boliviasta, Argentiinasta ja Paraguaysta – kotoisin oleva monivuotinen kasvi. Se kuuluu käenkaalikasvien (Oxalidaceae) heimoon ja erottuu kolmilehdykkäisillä, vihreillä tai syvän purppuraisilla lehdyköillään sekä siroilla valkoisilla tai vaaleanpunaisilla kukillaan, jotka puhkeavat keväästä syksyyn. Mielenkiintoinen ilmiö on kasvin niktinastia: lehdet sulkeutuvat yöksi ja avautuvat aamun koittaessa, reagoiden valon vaihteluun nestejännityksen avulla. Kasvi kasvaa maanalaisista kävyistä (pikkusipuleista) ja voi siirtyä lepotilaan runsaan kukinnan jälkeen tai korkeissa lämpötiloissa.
Käenkaali
Oxalis spiralis
Oxalis spiralis on pieni monivuotinen kasvi Costa Ricasta ja Etelä-Amerikan länsiosista, Kolumbiasta ja Venezuelasta Luoteis-Argentiinaan. Se kasvaa matalana ja leviävänä, 10–40 cm korkeana, ja muodostaa apilanlehtiä muistuttavia kolmilehdykkäisiä lehtimattoja, jotka sulkeutuvat yöksi. Lehdet ovat vihreitä tai purppuranpunaisia tai kuparinpunaisia, erityisesti auringossa. Kesästä syksyyn se tuottaa pieniä, viisiterälehtisiä keltaisia kukkia ohuilla, punertavilla varsilla. Puutarhalajikkeet, kuten 'Sunset Velvet' ja 'Zinfandel', kuuluvat alalajiin vulcanicola, jota aiemmin pidettiin erillisenä lajina (Oxalis vulcanicola).
Pystykäenkaali
Oxalis stricta
Pystykäenkaali (Oxalis stricta) on monivuotinen ruohovartinen kasvi käenkaalikasvien (Oxalidaceae) heimosta, ja se on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja Eurasiasta. Se tunnetaan herkästä keltaisesta kukinnastaan ja kolmilehtisistä, sydämenmuotoisista lehdistään. Se on erittäin sopeutuvainen kasvi, joka kasvaa monenlaisissa elinympäristöissä puutarhoista ja nurmikoista metsänreunoihin.
Onnenkäpy
Oxalis tetraphylla
Onnenkäpy (Oxalis tetraphylla) on Meksikon keskiosista kotoisin oleva monivuotinen sipulikasvi, joka tunnetaan nelilehtisistä lehdistään, joiden keskellä on viininpunainen ristikuviota muistuttava laikku. Se tuottaa herkkiä vaaleanpunaisia ja punaisia kukkia keväällä ja kesällä, ja siirtyy lepotilaan talveksi.
Purppurashamrock
Oxalis triangularis
Oxalis triangularis, tunnetaan yleisesti nimellä purppurashamrock, on viehättävä monivuotinen kasvi, joka on kotoisin Brasiliasta. Se erottuu syvänpurppuraisista, kolmionmuotoisista lehdistään, jotka kasvavat apilanlehden tapaan kolmen ryhmissä, sekä herkistä vaaleanpunavalkeista kukistaan. Lehdet osoittavat fotonastiaa – ne avautuvat päivän aikana ja sulkeutuvat yöksi kuin perhosen siivet. Tämä kasvi voi elää yli 100 vuotta ja siitä tulee usein arvostettu perintökasvi, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Karamellihappoamppu
Oxalis versicolor
Oxalis versicolor, joka tunnetaan yleisesti nimellä karamellihappoamppu, on viehättävä mukulainen monivuotinen kasvi, joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Se on kuuluisa upeista kukistaan, joiden valkoiset terälehdet reunustaa syvänpunainen kirjaus – sulkeutuneina terälehdet kiertyvät karamellitikkumaisen kuvion muotoon. Vain 10–15 cm korkeaksi kasvava kompakti kasvi viihtyy aurinkoisilla paikoilla ja kukkii syys-talvikaudella. Kasvi vaipuu lepotilaan kesäksi, minkä ansiosta se on ihastuttava kausikoristus ruukkuihin ja kivikkopuutarhoihin.
Pachira
Pachira
Pachira on trooppisten puiden suku malvakasvien (Malvaceae) heimossa, johon kuuluu 54 lajia Meksikosta Etelä-Brasiliaan ja Karibialle. Niillä on sormilehdet, joissa on jopa yhdeksän lehdykkää, suuret kukat pitkine heteineen valkoisen, kerman tai punertavan sävyissä, sekä puiset palot täynnä pähkinämäisiä siemeniä. Huonekasvina tunnetuin on onnenpuu (P. aquatica ja P. glabra), jota myydään usein useilla punotuilla rungoilla. Luonnossa ne kasvavat jokien varsilla ja tulvametsissä ja ylittävät 6 metrin korkeuden.
Rahapuu
Pachira aquatica
Pachira aquatica on trooppinen kasvi, joka on kotoisin Keski-Amerikasta. Se tunnetaan erityisestä punoksellisesta rungostaan ja sateenvarjomaisista lehdistään. Suosittu feng shui -kasvi, joka symboloi vaurautta ja onnea.
Sabapähkinä
Pachira glabra
Pachira glabra, joka tunnetaan yleisesti nimillä sabapähkinä tai rahapuu, on trooppinen puu, joka on kotoisin Itä-Brasilian Atlantin metsästä. Se on laji, jota myydään yleisimmin punotuksi 'rahapuuksi' kukakaupoissa – se eroaa Pachira aquatica -lajista, joka on suurempi ja todella vesistökasvava. P. glabra -lajilla on taipuisammat nuoret varret, mikä tekee siitä ihanteellisen punontaan, ja sillä on tummanvihreät kämmenlehtiset lehdet sekä kermaisen valkoiset kukat. Se ei ole myrkyllinen, on helppohoitoinen ja sitä käytetään laajalti feng shuissa vaurauden symbolina.
Mamorana
Pachira insignis
Pachira insignis on Amazonian, Guyanan ja Antillien alueilta kotoisin oleva puu, joka on sukua vesi-onnenpuulle (Pachira aquatica) ja apinanleipäpuulle. Sillä on tiheä ja pyöreä latvus, ja se kasvaa yleensä 10–18 metrin korkuiseksi, mutta voi viidakossa ylittää 25 metriä. Lehdet ovat sormilehdykkäiset, ja niissä on 5–9 lehdykkää. Kukat ovat puiden suurimpia: jopa 34 cm pitkät punertavat terälehdet rullautuvat taaksepäin paljastaen satoja pitkiä heteitä, jotka ovat tyvestä violetteja ja kärjestä valkoisia. Hedelmä on suuri, 14–36 cm pitkä ruskea kota, jonka siemenet ovat syötäviä joko raakana tai paahdettuna. Puu kukkii ja tuottaa hedelmää ympäri vuoden.
Intialainen kampakaktus
Pachycereus pecten-aboriginum
Pachycereus pecten-aboriginum, tunnettu nimellä intialainen kampakaktus, on massiivinen kolonnikaktus, joka on kotoisin Länsi-Meksikosta Sinaloan ja Sonoran osavaltioista Chiapasiin asti. Se voi kasvaa jopa 20 metriä korkeaksi, ja sen varsien halkaisija voi olla jopa yksi metri. Sen valkoiset yöaikaiset kukat ovat lepakoiden pölyttämiä, ja sen kultaisia piikkisiä hedelmiä käyttivät alkuperäiskansat historiallisesti hiusharjoina — mistä nimi on peräisin.
Jättipylväskaktus
Pachycereus pringlei
Pachycereus pringlei, joka tunnetaan nimellä jättipylväskaktus tai norsukaktus, on maailman korkein kaktuslaji ja ikoninen symboli Baja Californian ja Sonoran aavikoilla Luoteis-Meksikossa. Se voi kasvaa jopa 19,2 metrin korkuiseksi, elää yli 300-vuotiaaksi ja painaa täysikasvuisena jopa 25 tonnia. Sen vaikuttavassa siniharmaassa pylväsmäisessä rungossa on 10–16 ruskeiden piikkien peittämää harjannetta. Aikuiset yksilöt tuottavat suuria valkoisia yöllä kukkivia kukkia, joita seuraavat punaiset piikkiset hedelmät. Nämä hedelmät ovat historiallisesti olleet Seri-alkuperäiskansan keskeinen ravinnonlähde.
Kuukivi
Pachyphytum
Pachyphytum on maksaruohokasvien (Crassulaceae) heimoon kuuluva mehikasvisuku, joka on kotoisin Keski- ja Itä-Meksikosta ja johon kuuluu noin 25–27 lajia. Nämä yleisesti "kuukivinä" tunnetut kasvit muodostavat tiiviitä ruusukkeita, joiden paksut, pulleat ja soikeat lehdet ovat hienon, jauhomaisten vahan peitossa. Tämä vaha antaa niille siniharmaita, vihertäviä tai vaaleanpunaisia sävyjä. Tässä annetut hoito-ohjeet perustuvat ensisijaisesti Pachyphytum oviferum -lajiin, joka on suvun laajimmin viljelty laji.
Pachyphytum bracteosum
Pachyphytum bracteosum
Meksikolainen mehikasvi, joka kasvaa kivillä 1 200–1 800 metrin korkeudessa Barranca de Metztitlánin alueella Hidalgossa. Se muodostaa paksuja, lusikanmuotoisia lehtiruusukkeita, jotka ovat jopa noin 5 cm pitkiä, hopeanharmaasta sinivihreään ja muuttuvat vaaleanpunaisiksi voimakkaassa auringonvalossa. Mehevä varsi kasvaa noin 30 cm pitkäksi ja näyttää pudonneiden lehtien arvet. Loppukeväästä kesään se kasvattaa 20–60 cm pitkiä, kaarevakärkisiä varsia, jotka ovat hopeisten suojuslehtien peitossa ja melkein piilottavat punaiset kukat.
Pachyphytum compactum
Pachyphytum compactum
Meksikosta (Hidalgon ja Querétaron alueilta) kotoisin oleva mehikasvi, jolla on tiiviit ruusukkeet pulleita, lieriömäisiä lehtiä harmahtavan vahapeitteen peitossa. Se muodostaa haarautuvia mättäitä noin 15 cm korkeuteen asti ja kukkii loppukeväästä.
Kuukivi
Pachyphytum oviferum
Pachyphytum oviferum, joka tunnetaan yleisesti nimellä kuukivi, on kotoisin Meksikon San Luis Potosín kalliojyrkänteiltä. Sen paksut, pyöreät ja vaalean vahakerroksen (härmän) peittämät lehdet muistuttavat jalokiviä tai pieniä munia, mikä tekee siitä yhden keräilijöiden suosituimmista mehikasveista.
Madagaskarin palmu
Pachypodium lamerei
Pachypodium lamerei, tuttavallisemmin madagaskarinpalmu, on piikkinen sukkulentti, joka on kotoisin Madagaskarin kuivista alueista. Nimestään huolimatta se ei ole aito palmu — se kuuluu koiruohokasvien heimoon (Apocynaceae). Sen paksu, piikkinen runko (caudex) kannattelee latvassa pitkien, kiiltävänvihreiden lehtien kruunua, mikä antaa kasville palmumaisen ulkonäön. Vanhat yksilöt tuottavat tuoksuvia, valkoisia tähtimäisiä kukkia.
japaninvarjoyrtti
Pachysandra terminalis
Pachysandra terminalis (japaninvarjoyrtti) on matala, ikivihreä, monivuotinen maanpeitekasvi puksipuukasvien (Buxaceae) heimosta, kotoisin Japanin metsistä. Se muodostaa tiheitä, 15-30 cm korkeita kasvustoja, joissa on nahkeita, tummanvihreitä lehtiä ryhmiteltynä varsien päihin – tästä juontuu myös lajinimi "terminalis". Se leviää hitaasti maanalaisten juurakoiden avulla ja muodostaa yhtenäisen maton 2-3 vuoden kuluessa. Varhain keväällä se tuottaa pieniä, huomaamattomia valkoisia kukkia terttumaisissa kukinnossa. Se on talvenkestävä USDA-vyöhykkeillä 4a–9b ja menestyy erinomaisesti syvässä varjossa, missä useimmat muut kasvit eivät viihdy.
Pachyveria
Pachyveria
Pachyveria (× Pachyveria) on sukujen välinen hybridisuku, joka on syntynyt Pachyphytumin ja Echeverian risteytyksestä Crassulaceae-heimossa. Se muodostaa tiiviitä ruusukkeita, yleensä 8–20 cm halkaisijaltaan, paksuilla, mehevillä ja usein teräväkärkisillä lehdillä, jotka ovat pölyisen sinisiä, hopeanvihreitä, liloja tai vaaleanpunaisia. Lehtien reunat värjäytyvät punaisiksi tai purppuraisiksi voimakkaassa auringonvalossa ja viileinä öinä. Keväällä ja alkukesällä se tuottaa kaarevia varsia pienillä kellomaisilla keltaisilla, oransseilla, vaaleanpunaisilla tai punaisilla kukilla. Suosittuja lajikkeita ovat 'Glauca', 'Blue Mist', 'Scheideckeri' ja 'Powder Puff'.
Paederia foetida
Paederia foetida
Paederia foetida on monivuotinen köynnöskasvi Rubiaceae-heimosta, kotoisin trooppisesta ja lauhkeasta Aasiasta (Intia, Kiina, Kaakkois-Aasia). Se tunnetaan voimakkaasta, rikinkaltaisesta hajusta, jonka lehdistö erittää murskattuna tai puristettuna, ja jonka aiheuttavat yhdisteet, kuten dimetyylidisulfidi. Se kasvaa nopeasti, kietoutuen muihin kasveihin tai rakenteisiin tukeakseen itseään ja voi saavuttaa useiden metrien pituuden. Monilla alueilla alkuperäisen elinympäristönsä ulkopuolella, kuten osissa Yhdysvaltoja, se on luonnonvarainen ja sitä pidetään invasiivisena lajina.
Kristuksenpiikki
Paliurus spina-christi
Kristuksenpiikki (Paliurus spina-christi, heimo Rhamnaceae) on Välimeren alueelta ja Länsi-Aasiasta, Afganistanista Romaniaan, kotoisin oleva kesävihanta pensas tai pieni puu. Se kasvaa 4–6 metriä korkeaksi, ja sen ohuet oksat kasvavat siksak-muodossa. Oksissa on pareittain piikkejä, joista toinen on suora ja toinen käyrä. Lehdet ovat soikeita, kiiltäviä ja niissä on kolme selkeää suonta. Myöhäiskeväällä tai kesällä se tuottaa pieniä, keltavihreitä kukkaryhmiä, joita seuraavat puumaiset hedelmät. Hedelmiä ympäröi kiekkomainen siipi, joka muistuttaa pientä hattua; ne ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Perimätiedon mukaan sen piikkisistä oksista punottiin Kristuksen orjantappurakruunu, mistä kasvi on saanut nimensä.
Mitä ovat Helpot kasvit?
Helpot kasvit ovat ihanteelliset aloittelijoille tai ihmisille, joilla on vähän aikaa hoitoon. Nämä lajit sietävät kastelun virheitä, valon vaihteluja eivätkä vaadi jatkuvaa huomiota. Täydelliset niille, jotka aloittavat juuri kasvien kanssa.
Vinkkejä Helpot kasvit:n hoitoon
Menestyäksesi helpot kasvit:n kanssa: vähemmän on enemmän. Vältä ylikastelua, valitse sopivalla valolla oleva paikka ja anna maaperän kuivua kastelukertojen välillä. Useimmat näistä kasveista mieluummin 'unohdetaan' silloin tällöin.