2164 Helpot kasvit | Opas 2026 - Sivu 51

Huovinkukka

Sanvitalia procumbens

Matalakasvuinen, mattomainen yksivuotinen kasvi Meksikosta ja Guatemalasta, jota arvostetaan sen iloisten kelta-oranssien, päivänkakkaramaisten kukkien vuoksi, joissa on tumman purppuranruskea keskus. Se leviää 30–50 cm leveäksi mutta pysyy alle 15 cm korkeana, mikä tekee siitä suositun maanpeitekasvin, kivikkopuutarhojen, amppeleiden ja reunuskasvin. Kukkii jatkuvasti keskikesästä ensimmäisiin pakkasiin asti lähes ilman hoitoa.

Suopayrtti

Saponaria officinalis

Saponaria officinalis, joka tunnetaan yleisesti nimellä suopayrtti tai rohtosuopayrtti, on monivuotinen ruohovartinen kasvi kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimosta. Se on kotoisin Euroopasta ja Vähä-Aasiasta. Kasvi tuottaa herkkiä vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia kesällä. Sen juuret sisältävät saponiineja, jotka muodostavat vaahtoa veden kanssa, ja niitä on historiallisesti käytetty luonnollisena saippuana.

Kesäkynteli

Satureja hortensis

Kesäkynteli (Satureja hortensis) on huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) heimoon kuuluva yksivuotinen, voimakastuoksuinen maustekasvi, joka on kotoisin Välimeren alueelta. Se on haarova, karvavartinen, 30–45 cm korkeaksi kasvava kasvi, jolla on kapeat, suikeat lehdet ja kesällä ilmestyvät pienet, valkoiset tai vaaleanliilat torvimaiset kukat. Sen lehdet tuoksuvat pippurilta ja timjamilta ja niissä on pistävän mausteinen maku, minkä vuoksi se on suosittu mauste palkokasviruoissa ja lihoissa.

Talvikynteli

Satureja montana

Talvikynteli (Satureja montana) on huulikukkaiskasvien heimoon kuuluva monivuotinen ja aromaattinen varpu, joka on kotoisin Välimeren vuoristoisilta alueilta. Se on kasvutavaltaan matala ja tiivis, muodostaen tyvestä puutuneita mättäitä. Sen lehdet ovat kapeat, nahkamaiset ja erittäin tuoksuvat. Kesällä kasviin puhkeavat pienet valkoiset, vaaleanpunaiset tai sinertävät kukat. Sitä viljellään laajalti sekä mauste- että lääkekasvina, ja se on arvostettu pippurisesta maustaan, joka muistuttaa timjamia ja meiramia.

Kivirikko

Saxifraga

rönsykivikko

Saxifraga stolonifera

Saxifraga stolonifera, tunnetaan yleisesti nimellä mansikkabegonia, on viehättävä monivuotinen kasvi, joka leviää pitkien, hoikkien punaisten rönsyjen avulla samaan tapaan kuin mansikka. Sillä on pyöreät, karvaiset, tummanvihreät lehdet, joissa on näyttävät hopeiset suonet ja viininpunaiset alapinnat. Keväällä se tuottaa ilmavia, hienoja valkoisia kukintoja. Nimestään huolimatta se ei ole begonia eikä geranium, vaan kuuluu rikkokasvien heimoon.

Surumorsiamen kukka

Scabiosa atropurpurea

Scabiosa atropurpurea, joka tunnetaan yleisesti surumorsiamen kukkana, on viehättävä ruohovartinen kasvi, joka tuottaa pallomaisia kukkia näkyvillä heteillä, jotka muistuttavat neulatyynyä. Sen kukissa on runsaasti mettä, mikä tekee siitä suositun pölyttäjäpuutarhoissa perhosien ja mehiläisten houkuttelemiseksi. Kasvilla on pitkät, hoikat varret, jotka sopivat erinomaisesti leikkokukka-asetelmiin, sekä hyvin tunnusomaiset lohkoiset tyvilehdykät.

Kyyhkynkaunokki

Scabiosa columbaria

Kyyhkynkaunokki (Scabiosa columbaria) on siro monivuotinen luonnonperenna kuusamakasvien (Caprifoliaceae) heimosta, kotoisin Euroopasta, Länsi-Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Se muodostaa hienosti sulkahaaraisia lehtiä ja kantaa kesäkuusta lokakuuhun herkkiä, tyynymäisiä kukkamykeröitä lilana, siniviolettina tai vaaleanpunaisena. Se viihtyy kalkkipitoisessa, läpäisevässä maaperässä ja on arvokas meden lähde mehiläisille, perhosille ja kukkakärpäsille. Vankkana, kuivuutta kestävänä kasvina se sopii erinomaisesti luonnonmukaisiin puutarhoihin, kivikkopuutarhoihin, sorapenkkeihin ja niityille.

Siniviuhka

Scaevola

Siniviuhkat (Scaevola) on Goodeniaceae-heimoon kuuluva suku, joka on kotoisin Australian kuivilta ja puolikuivilta alueilta. Yleisimmin viljelty laji, siniviuhka (Scaevola aemula), on rentokasvuinen ja mätäsmäinen kasvi, joka on suosittu amppeleissa ja ruukkuistutuksissa. Se on arvostettu erikoisten, viuhkamaisen muotoisten sinisten tai purppuranpunaisten kukkien vuoksi, joiden terälehdet sijaitsevat vain kukan toisella puolella.

Viuhkukukka

Scaevola aemula

Scaevola aemula, joka tunnetaan yleisesti nimillä viuhkukukka tai keijuviuhkukukka, on iloinen australialainen monivuotinen kasvi, jota arvostetaan sen ainutlaatuisten viuhkamaisten kukkien vuoksi. Kukat ovat järjestäytyneet tunnusomaiseen puoliviuhkamuodostelmaan — erikoinen piirre, josta kasvi on saanut nimensä. Kukkii runsaasti keväästä kesän loppuun tuottaen suuria määriä pieniä violetteja, sinisiä tai valkoisia kukkia, ja se onkin suosittu amppeleissa, riippukoreissa ja puutarhan reunuksissa. Uuden Etelä-Walesin ja Victorian rannikkoalueilta kotoisin oleva kasvi viihtyy täydessä auringossa ja läpäisevässä maassa sekä kestää erinomaisesti kuivuutta, kuumuutta ja suolaista merituulta.

Ruotsinpihlaja

Scandosorbus intermedia

Scandosorbus intermedia, joka tunnetaan yleisesti ruotsinpihlajana, on keskikokoinen lehtipuu, jonka alkuperäinen kasvualue kattaa Skandinavian eteläosat, Baltian maat ja osia Isosta-Britanniasta. Sitä arvostetaan laajalti kaupunkipuuna sen erinomaisen saaste-, tuuli- ja merituulialtistuksen sietokyvyn ansiosta. Keväällä puu kukkii valkoisina kukinnoksina, ja syksyllä ilmestyvät koristekäyttöön soveltuvat oranssinpunaiset marjat, jotka houkuttelevat lintuja.

Liuska-aralia

Schefflera

Araliat (Schefflera) on noin 600 lajia käsittävä suku pensaita, puita ja monivuotisia köynnöksiä araliakasvien (Araliaceae) heimossa, ja ne ovat erittäin arvostettuja kestävinä huonekasveina. Viljellyin laji, siroaralia (Schefflera arboricola), on tunnettu kiiltävistä, sormilehdykkäisistä lehdistään, jotka asettuvat kuin sateenvarjon ruodot, mistä se on saanut yleisnimensä. Alun perin Taiwanista ja Hainanin saarelta kotoisin olevasta kasvista on tullut yksi suosituimmista viherkasveista, koska se sietää monenlaisia valo- ja kosteusolosuhteita.

Kääpiösateenvarjopuu

Schefflera arboricola

Kääpiösateenvarjopuu (Schefflera arboricola) on monipuolinen ja kaunis ikivihreä pensas, joka on kotoisin Taiwanista ja Hainanista, Kiinasta. Kasvi tunnetaan kiiltävistä, kämmenlehdykkäisistä lehdistään, joissa on 7–9 lehdykää sateenvarjon tapaan järjestyneenä. Tämä kestävä kasvi on noussut yhdeksi maailman suosituimmista huonekasveista. Se voi kasvaa sisätiloissa pieneksi puuksi tai pensaaksi, ja sitä arvostetaan sen sietokyvystä vaihteleviin valaistusolosuhteisiin sekä helppoon hoitoon.

Perunpippuri

Schinus molle

Schinus molle, joka tunnetaan Suomessa nimellä "perunpippuri" tai "ruusupippuripuu", on majesteettinen ikivihreä puu, joka on kotoisin Perun ja Etelä-Amerikan Andien kuivilta ja puolikuivilta alueilta. Se voi kasvaa jopa 15 metrin korkeuteen ja kehittää laajan, tiheän ja riippuvan latvuksen, joka antaa sille erehtymättömän, itkevää pajua muistuttavan ulkonäön. Lehdet ovat parilehdykkäiset, erittäin aromaattiset kosketettaessa, ja ne koostuvat lukuisista kirkkaanvihreistä suikeista lehdyköistä. Keväällä ja kesällä se tuottaa pieniä valkoisia tai kermanvärisiä kukkia, jotka ovat ryhmittyneet riippuviin terttuihin, ja syksyllä niitä seuraavat runsaat vaaleanpunais-punertavien marjojen rypäleet – niin kutsutut ruusupippurit – jotka ovat erittäin koristeellisia ja joita käytetään mausteena. Poikkeuksellisen kuivuudenkestävyytensä ja kyvynsä sopeutua köyhiin ja kivisiin maihin ansiosta sitä käytetään laajalti Välimeren alueen maisemoinnissa, katupuina ja puistoissa. Perun esikolumbiaaniset kansat pitivät sitä pyhänä ja käyttivät sitä uskonnollisissa rituaaleissa ja perinteisessä lääketieteessä.

Brasilialainen pippuripuu

Schinus terebinthifolius

Brasilialainen pippuripuu (Schinus terebinthifolius) on Brasilian alkuperäinen puu, joka kuuluu Anacardiaceae-heimoon ja on sukua myrkkynokkoselle ja sumakoille. Se tunnetaan laajalti kirkkaan punaisista aromaattisista marjoistaan, joita myydään kaupallisesti vaaleanpunaisena pippurina ja käytetään gourmet-mausteena ympäri maailmaa. Tämä ikivihreä puu voi kasvaa jopa 10 metrin korkeuteen, ja sitä viljellään koristekasvina lämpimissä ilmastoissa, vaikka se luokitellaankin invasiiviseksi lajiksi osissa Yhdysvaltoja.

Guapuruvu

Schizolobium parahyba

Guapuruvu (Schizolobium parahyba) on Brasilian Atlantin rannikon sademetsistä kotoisin oleva hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva puu. Se tunnetaan erittäin nopeasta kasvustaan, ja se saavuttaa suuren korkeuden vain muutamassa vuodessa. Puu on kesävihanta, eli se pudottaa lehtensä talvella ja kukkii runsaasti kirkkaankeltaisin kukkasin keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista tai niiden puhkeamisen aikana.

Marraskuunkaktus

Schlumbergera

Schlumbergera on epifyyttinen kaktus, joka on kotoisin Kaakkois-Brasilian kosteista metsistä. Luonnossa se kasvaa puiden rungoilla ja kallioilla puolivarjoisilla alueilla. Toisin kuin aavikkokaktukset, sen litteät ja jaokkeiset varret (kladodiot) varastoivat jonkin verran vettä, mutta kasvi tarvitsee kosteutta ja epäsuoraa valoa menestyäkseen. Sitä viljellään maailmanlaajuisesti huonekasvina, ja se tuottaa näyttäviä putkimaisia kukkia punaisen, vaaleanpunaisen, valkoisen, oranssin ja purppuran sävyissä syksyn ja talven aikana.

Joulukaaktusse

Schlumbergera × buckleyi

Schlumbergera × buckleyi, aito joulukaaktus, on hybridinen epifyyttinen kaaktus, joka on syntynyt S. truncatan ja S. russellianan risteytyksenä ja on kotoisin Brasilian pilvisademetsistä. Toisin kuin yleisempi kiitospäiväkaaktus (S. truncata), sillä on sileät, pyöreät varsiosiot ja se kukkii luotettavasti joulukuun lopulla, minkä ansiosta se on yksi maailman rakastetuimmista talvella kukkivista huonekasveista. Sen putkilomaiset, riippuvat kukat vaihtelevat vaaleanpunaisesta ja punaisesta valkoiseen ja violettiin, ja kasvi voi elää vuosikymmeniä asianmukaisella hoidolla.

Joulukaktus

Schlumbergera buckleyi

Joulukaktus (Schlumbergera buckleyi) on trooppinen epifyyttinen kaktus, joka on kotoisin Kaakkois-Brasilian pilvisademetsistä. Toisin kuin aavikkokaktukset, se viihtyy kosteissa olosuhteissa kirkkaassa epäsuorassa valossa ja tuottaa talvisin upean näyttäviä putkimaisia kukkia vaaleanpunaisen, punaisen, valkoisen, violetin ja korallin sävyissä. Se on yksi maailman rakastetuimmista juhlapyhien huonekasveista, jota arvostetaan erityisesti sen joulun aikaan ajoittuvasta kukinnasta.

Jouluكaktus

Schlumbergera russelliana

Schlumbergera russelliana, yleisesti joulukaktuksena tunnettu, on epifyyttinen kaktus, joka on kotoisin Brasilian Atlantin metsästä. Se on puutarhajoulukaktushibridien kantamuoto ja tuottaa talvella putkimaisia kukkia vaaleanpunaisen, punaisen ja violetin sävyissä. Se kasvaa luonnostaan puilla ja kallioilla suodatetussa valossa ja trooppisille sademetsille tyypillisessä kohtalaisessa kosteudessa.

Kiitospäiväkaktus

Schlumbergera truncata

Kiitospäiväkaktus on epifyyttinen sukulentti, joka on kotoisin Kaakkois-Brasilian kosteasta Atlantin metsästä, erityisesti Rio de Janeiron osavaltion vuoristosta. Sen litistyneet, riippuvat varret tuottavat upean näyttäviä putkimaisia kukkia vaaleanpunaisen, punaisen, valkoisen, oranssin ja violetin eri sävyissä syys- ja talvikuukausina. Sitä arvostetaan suuresti koristekasvina sen kauneuden ja helpon viljelyn ansiosta.

Idänsinililja

Scilla siberica

Idänsinililja (Scilla siberica) on matalakasvuinen, sipulikasveihin kuuluva monivuotinen parsa- eli parsakasvien (Asparagaceae) heimon jäsen, joka aloittaa kukintansa varhain keväällä, usein lähes välittömästi lumen sulamisen jälkeen. Nimestään huolimatta se ei ole kotoisin Siperiasta, vaan Etelä-Venäjältä, Kaukasukselta ja Turkin alueilta. Sen 10–15 cm korkeisiin varsiin puhkeaa 2–5 nuokkuvaa, tähtimäistä ja kirkkaansinistä (harvemmin valkoista) kukkaa, jotka muodostavat muutamassa viikossa tiheän ja maalauksellisen maton puiden ja pensaiden alle. Se on vaatimaton ja pakkasenkestävä kasvi, joka leviää sekä siemenistä että sivusipuleista muodostaen muutamassa vuodessa laajoja, luonnollisia kasvustoja. On tärkeää huomata, että sipuli ja kaikki vihreät osat sisältävät sydänglykosideja, joten kasvi on myrkyllinen ja voi aiheuttaa ihoärsytystä – se on pidettävä poissa lemmikkien ja lasten ulottuvilta.

Hopeatäplämaitotähti

Scilla violacea

Hopeatäplämaitotähti (Ledebouria socialis, syn. Scilla violacea) on parsakasvien heimoon kuuluva ikivihreä sipulikasvi, joka on kotoisin Etelä-Afrikan Itä-Kapin maakunnasta. Sen mehevät, suikeat lehdet ovat väriltään oliivinvihreästä hopeanharmaaseen, ja niitä koristavat tummanvihreät täplät sekä tyypillinen purppuranpunainen alapuoli. Pienet, osittain maanpinnan yläpuolella kasvavat sipulit muodostavat ajan myötä tiheitä mättäitä. Keväällä ja kesällä kasvi kasvattaa siroja vaaleanpunaisia kukkavanoja, joissa on huomaamattomia vihreänvalkoisia kukkia ja purppuranpunaiset heteet.

Satiiniköynnös

Scindapsus pictus

Scindapsus pictus, joka tunnetaan yleisesti nimellä satiiniköynnös, on upea trooppinen köynnöskasvi, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Sille ovat tunnusomaisia sydämenmuotoiset, mattapintaiset vihreät lehdet, joita koristavat hopeanharmaät täplät ja laikut antaen kasvin lehdille satiinimaisen ulkonäön. Tätä tyylikästä roikkuvaa kasvia arvostetaan sen helppohoidoisuuden ja kykynsä vuoksi menestyä erilaisissa sisätilojen olosuhteissa, minkä ansiosta se sopii erinomaisesti riippukoreisiin tai tukea pitkin kiipeilemään.

Hopeapothos 'Exotica'

Scindapsus pictus 'Exotica'

Scindapsus pictus 'Exotica' on hopeapothoksen viljelty lajike, joka on kotoisin Kaakkois-Aasian trooppisista sademetsistä. Sen tummanvihreät, sydämenmuotoiset lehdet ovat peitetty epäsäännöllisillä, kiiltävillä hopeanvärisillä täplillä, jotka ovat tiheämpiä kuin tyypillisessä lajissa. Se on ryömivä tai riippuva köynnös, ihanteellinen amppeleihin tai säleikköihin, ja yksi kestävimmistä ja helpoimmin kasvatettavista araceae-kasveista sisätiloissa.

Satiinipothos

Scindapsus pictus argyraeus

Scindapsus pictus 'Argyraeus', joka tunnetaan yleisesti nimillä satiinipothos tai hopeapothos, on upea riippuvaköynnös, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Sille ovat tunnusomaisia sydämenmuotoiset, tummanvihreät lehdet, joita koristavat hopeanvalkoiset satiinimaiset kuviot kiiltäen valossa. Nimestään "pothos" huolimatta kasvi kuuluu Scindapsus-sukuun ja Araceae-heimoon. Se on erittäin suosittu sisäkasvi alhaisten hoitovaatimustensa sekä kohtalaisessa tai heikossakin valossa menestymiskykynsä ansiosta.

Syysmaitiainen

Scorzoneroides autumnalis

Syysmaitiainen (Scorzoneroides autumnalis) on monivuotinen asterikasvi, joka muistuttaa voikukkaa, mutta jolla on haarautuvat varret ja useita mykerökukintoja. Se muodostaa maanpintaan kapeista, hammaslaitaisista lehdistä koostuvan lehtiruusukkeen ja kasvattaa jopa 50 cm korkeita, ohuita ja lähes lehdettömiä kukkavarsia. Kirkkaankeltaiset mykeröt ovat halkaisijaltaan jopa 3,5 cm, ja uloimpien kielikukkien alapinnalla on usein punertavia juovia. Kasvi kukkii loppukesästä syksyyn ja on tärkeä nektarin lähde mehiläisille ja perhosille, kun useimmat muut kukat ovat jo lakastuneet. Syysmaitiainen on yleinen Euroopassa ja Aasiassa, ja se viihtyy niityillä, tienvarsilla ja luonnonmukaisilla nurmikoilla.

Ojasänkiäinen

Scrophularia auriculata

Ojasänkiäinen (Scrophularia auriculata) on pysty, mätästävä monivuotinen ruoho, joka kasvaa luonnonvaraisena Länsi-Euroopan ja Pohjois-Afrikan kosteilla joenvarsilla, lampien rannoilla ja märillä niityillä. Kasvi kasvaa jopa metrin korkuiseksi, ja sille ominaisia piirteitä ovat siipipalteiset, nelisärmäiset ja vihreänpurppuraiset varret sekä soikeat, ryppyiset ja nyhälaitaiset lehdet, jotka ovat usein tyvestään korvakkeelliset. Alkukesästä alkusyksyyn se tuottaa pieniä, pallomaisia ja kastanjanruskeita huulimaisia kukkia, jotka sijaitsevat lehdstön yläpuolella haarovissa viuhkoissa. Koska se viihtyy jatkuvasti kosteassa tai märässä maaperässä, se on suosittu valinta suopuutarhoihin, lampien reunuskasviksi ja hulevesipuutarhoihin, joissa se toimii myös sänkiäispistiäisen toukkien ravintokasvina.

Vuohennokka

Scutellaria

Vuohennokat (Scutellaria) on monimuotoinen, noin 350 monivuotista ruohovartista lajia käsittävä huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) heimoon kuuluva suku, jota esiintyy lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla ympäri maailmaa. Ne tunnetaan nelisärmäisistä varsistaan, vastakkaisista lehdistään ja selkeän kaksihuulisista kukistaan. Vuohennokat ovat saaneet nimensä verhiön pienestä, kilpimäisestä kyhmystä, joka muistuttaa pientä keskiaikaista kypärää. Lajit vaihtelevat Pohjois-Amerikan itäosien metsäpurojen varsilla kasvavasta lehtovuohennokasta (S. lateriflora) Itä-Aasian perinteisessä lääkinnässä arvostettuun kiinanvuohennokkaan (S. baicalensis). Kaikki lajit tuottavat tyylikkäitä putkimaisia kukkia, jotka ovat yleensä sinisen, purppuran, vaaleanpunaisen tai valkoisen sävyisiä, mikä tekee niistä houkuttelevia sekä pölyttäjille että puutarhureille.

Maksaruoho (suku)

Sedum

Sedum on laaja yli 600 mehukaslajin suku Crassulaceae-heimossa. Lajivalikoima ulottuu matalista, maata pitkin kasvavista peittokasveista, kuten S. acresta, pystykasvuisiin mätäsmuodostajiin kuten S. spectabileen sekä suosittuun riippuvaan S. morganianum-lajiin (aasinpyrstö). Sedumit ovat erittäin kestäviä, kuivuutta sietäviä ja sopeutuvat USDA-vyöhykkeille 3–11.

Kultainen maksaruoho

Sedum adolphi

Sedum adolphi, joka tunnetaan yleisesti nimillä kultainen maksaruoho ja kuparivärinen maksaruoho, on monivuotinen mehukasvinen Crassulaceae-heimosta, kotoisin Meksikosta. Sen mehevät keltavihreät lehdet muuttuvat upeiden oranssin ja kuparin sävyiksi täydessä auringonvalossa – ilmiötä kutsutaan auringon aiheuttamaksi värjäytymiseksi. Kasvi on vähän hoitoa vaativa ja kuivuutta sietävä, ja se viihtyy sekä sisätiloissa että ulkona lämpimässä ilmastossa.

Kultainen maksaruoho

Sedum adolphii

Sedum adolphii on monipuolinen monivuotinen mehukasvinen, joka tunnetaan lihavista, keihäänmuotoisista lehdistään, jotka saavat kirkkaan keltaoranssin värin altistuessaan täydelle auringolle. Meksikosta kotoisin oleva kasvi muodostaa tiheitä ruusukkeita ja sopii erinomaisesti kivikasvitarhoihin tai riippuruukkuihin.

Valkomaksaruoho

Sedum album

Sedum album, tunnettu nimellä valkomaksaruoho, on monivuotinen, matalakasvuinen mehikasvi, joka on kotoisin Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Aasiasta. Se muodostaa tiheitä mattoja pienistä, mehevistä vihreistä lehdistä, jotka muuttuvat punertaviksi voimakkaassa auringonpaisteessa tai kuivuuden aikana. Kesällä se tuottaa runsaasti pieniä, tähdenmuotoisia valkoisia kukkia. Sitä käytetään laajalti kivikkopuutarhoissa, viherkatoilla ja maanpeitekasvina.

Makkaramaksaruoho

Sedum allantoides

Makkaramaksaruoho (Sedum allantoides) on Meksikon Oaxacasta kotoisin oleva tiivisrakenteinen maksaruohokasveihin (Crassulaceae) kuuluva mehikasvi. Sen mehevät ja lieriömäiset lehdet ovat vaalean vahakerroksen peitossa, mikä antaa kasville aavemaisen ulkonäön. Kesällä se tuottaa pieniä, tähdenmuotoisia vihertävänvalkoisia kukkia.

Pikku-aasinmaksaruoho

Sedum burrito

Sedum burrito, jota myydään usein nimellä Sedum morganianum 'Burrito', on tiivis ja riippuva mehikasvi. Se on suosittu tiheiden, pulleiden ja sinivihreiden, helmiä muistuttavien lehtiensä vuoksi, jotka laskeutuvat kauniisti amppelin reunan yli. Toisin kuin kantalajinsa aasinmaksaruoho (Sedum morganianum), sen lehdet ovat lyhyemmät, pyöreämmät ja pysyvät paremmin kiinni kasvissa, mikä tekee siitä kestävämmän huonekasvin.

Pikkumaksaruoho

Sedum burritum

Pikkumaksaruoho on tiivisrakenteinen, riippuva mehikasvi maksaruohokasvien heimossa ja se on läheistä sukua kookkaammalle aasinmaksaruoholle (Sedum morganianum). Se muodostaa tiheitä köynnöksiä pienistä, pulleista, sinivihreistä lehdistä, jotka limittyvät kuin helmet riippuvissa varsissa. Tämä tekee siitä suosikin amppeleihin ja hyllyille, joissa sen lehvästö voi laskeutua vapaasti. Etelä-Meksikon kuivilta alueilta kotoisin oleva kasvi on erittäin kuivuudenkestävä ja kukoistaa vähällä hoidolla, tarviten vain kirkasta valoa ja harvoin tapahtuvaa perusteellista kastelua. Täysikasvuiset yksilöt voivat tuottaa pieniä tähdenmuotoisia vaaleanpunaisia tai punaisia kukkia varsien päihin kesällä. Lehdet ovat hauraita ja irtoavat helposti pienestäkin kosketuksesta, joten kasvi on parasta sijoittaa paikkaan, jossa siihen ei vahingossa osuta.