244 Vaikeita Helppohoitoinen | Opas 2026 - Sivu 3
Löydä 244 vaikea helppohoitoinen. Täydellinen opas puutarhaasi.
244 Helppohoitoinen tasolla vaikea
Näytetään 73–108 / 244
Devonin symbidium
Cymbidium devonianum
Devonin symbidium (Cymbidium devonianum) on epifyyttinen orkidea, joka on kotoisin Himalajan etelärinteiltä Nepalista, Koillis-Intiasta, Bhutanista ja Myanmarista. Se on arvostettu näyttävistä riippuvista kukkaversoistaan, joissa on 15–35 keltavihreää, purppuranpunaisin kuvioin koristeltua kukintoa, mikä tekee siitä yhden Cymbidium-suvun tunnistettavimmista lajeista.
Sikaritähkä
Cyrtopodium
Sikaritähkät (Cyrtopodium) on trooppisesta ja subtrooppisesta Amerikasta, Etelä-Floridasta Argentiinaan ja erityisesti Brasiliasta kotoisin oleva orkideasuku, jonka lajit kasvavat maassa, puiden päällä tai kallioilla. Suku tunnetaan suurista, sukkulamaisista ja ryppyisistä valesipuleistaan, jotka muistuttavat sikareita tai sarvia. Sikaritähkät kasvattavat korkeita kukkavarsia, joissa on kymmeniä ruskeatäpläisiä keltaisia kukkia. Laskostetut lehdet putoavat ennen kukintaa, ja kasvin elinkiertoon kuuluu voimakkaan kasvun vaihe ja sitä seuraava lepokausi.
Kahikatea
Dacrycarpus dacrydioides
Kahikatea (Dacrycarpus dacrydioides) on Uuden-Seelannin korkein alkuperäinen puulaji ja yksi maailman muinaisimmista havupuulinjoista, jonka juuret ulottuvat Gondwana-mantereen metsiin. Tämä hitaasti kasvava, ikivihreä podokarppikasvi hallitsee luontaisesti suometsiä ja tulvatasankoja. Sillä on kapea, kartiomainen latvus ja korkea, usein lankkujuurinen runko, joka voi kasvaa luonnossa yli 50 metrin korkeuteen. Toisin kuin kukkakasvit, se lisääntyy pienten käpyjen avulla; emikäpy kypsyy turvonneeksi, meheväksi punaiseksi pohjukseksi (koroi), joka oli historiallisesti maorien arvostama ravinnonlähde. Viljelyssä se on vaikuttava koristepuu tai suojapuu suuriin, pysyvästi kosteisiin puutarhoihin, puistoihin ja kosteikkojen ennallistamisistutuksiin, mutta se ei sovellu pienille pihoille, ruukkuihin tai kuivaan maaperään.
Niittyneidonvaippa
Dactylorhiza maculata
Dactylorhiza maculata, niittyneidonvaippa, on maanalaisten mukuloiden varassa kasvava monivuotinen maaorkkidea, joka on kotoisin Euroopasta. Se viihtyy karuilla nummimailla, kosteissa niityillä, soilla ja rämeillä muodostaen tiheitä tähkiä vaaleista vaaleanpunaisista syväpurppuraisiin kukkiin, joissa on tyypilliset tummat kuviot huulessa. Sen lehdet ovat selvästi täpläiset.
Näsiät
Daphne
Näsiät (Daphne) on 70–95 lajia käsittävä suku ikivihreitä, puoli-ikivihreitä ja kesävihantia pensaita näsiäkasvien (Thymelaeaceae) heimossa. Ne ovat kotoisin Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Näsiät ovat arvostettuja voimakkaasti tuoksuvista kukistaan, jotka avautuvat yleensä lopputalvella tai varhain keväällä. Ne ovat tiiviitä ja hidaskasvuisia pensaita, jotka ovat suosittuja kivikkopuutarhoissa ja perennaryhmissä. Kasvin kaikki osat ovat erittäin myrkyllisiä nautittuna, joten se on pidettävä poissa lasten ja lemmikkien ulottuvilta.
Closteriumdendrobium
Dendrobium closterium
Dendrobium closterium on miniatyyri epifyyttinen (joskus litofyyttinen) orkidea, joka on kotoisin Uudesta-Kaledoniasta. Siellä se kasvaa pienissä puissa ja kivillä merenpinnasta aina 1000 metriin asti pensaikkoalueilla. Sillä on keskeltä turvonneet, ruokomaiset varret, joissa on 2–5 nahkamaista, soikeaa lehteä, joiden kärjet ovat epätasaisesti kaksihalkoiset. Loppukeväästä alkukesään se tuottaa pystyjä tai kaarevia kukintoja, joissa on 2–20 pientä, herkkää kukkaa, halkaisijaltaan noin 2–3 cm. Kukat nousevat varren kärjen lähellä olevista nivelistä.
Virotin dendrobium
Dendrobium virotii
Dendrobium virotii on harvinainen endeeminen orkidea Uudesta-Kaledoniasta, jonka Guillaumin kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 1941. Keskikokoinen epifyyttinen kasvi kasvaa puunrungoilla vuoristoisissa sademetsissä ja pensaikossa merenpinnan tasolta aina 1 000 metrin korkeuteen. Sen lievästi siksak-muotoiset, haarautuvat varret kantavat elliptisiä, vartta ympäröiviä lehtiä, ja myöhään keväällä kasvi tuottaa pieniä, 6–22 herkkäkukkaista terttumaisia kukintoja.
Dendrophorbium
Dendrophorbium
Dendrophorbium (Cuatrec.) C.Jeffrey on noin 84 pensasmaisen päivänkakkaralajin suku Senecioneae-tribuksessa (Asteraceae), joka erotettiin mega-suvusta Senecio vuonna 1992. Kaikki lajit ovat neotrooppisia, keskittyen pohjoisiin Andeihin (Kolumbia, Ecuador ja Peru, muutamia poikkeuksia Boliviassa, Argentiinassa ja Brasiliassa, sekä yksi Karibian laji). Kasvit ovat pystykasvuisia, puuvartisia (suffrutescent) pensaita tai pieniä puita, joilla on melko suuret, sahalaitaiset lehdet ja keltaisten, päivänkakkaramaisten kukintojen terminaaliset ryhmät, yleensä sädekukilla. Lähes jokainen laji on kapea-alainen endeeminen laji subtrooppisissa/trooppisissa vuoristopilvimetsissä tai korkealla sijaitsevissa vuoristopensastoissa, noin 2 000–3 800 metrin korkeudessa, ja monia pidetään uhanalaisina elinympäristön häviämisen vuoksi. Koska suvulla ei ole käytännössä lainkaan viljelyhistoriaa ja se tunnetaan lähes kokonaan herbaario- ja taksonomisten tutkimusten perusteella, yksityiskohtaisia puutarhatietoja (tarkat valo-, vesi-, maaperä- ja talvenkestävyystoleranssit, kypsä koko) ei ole vahvistettu koko suvulle; tässä annetut luvut ovat varovaisia, elinympäristöön perustuvia arvioita pikemminkin kuin vahvistettuja viljelytietoja.
Dendrophorbium peregrinum
Dendrophorbium peregrinum
Dendrophorbium peregrinum on Asteraceae-heimoon (Senecioneae-tribus) kuuluva pensas, joka on kotoisin Luoteis-Argentiinan ja Bolivian subtrooppisista vuoristometsistä, tyypillisesti 1 300–2 800 metrin korkeudesta. August Grisebach kuvasi lajin alun perin vuonna 1879 nimellä Senecio peregrinus, ja C. Jeffrey siirsi sen Dendrophorbium-sukuun vuonna 1992. Muiden suvun lajien tavoin se on pensasmainen tai puumainen kasvi, jolla on suuret, sahalaitaiset lehdet ja huiskilomaiset kukinnot. Kukinnot koostuvat lukuisista mykeröistä, joissa on valkoiset kielikukat ja vaaleankeltaiset kehräkukat. Lajia ei pidä sekoittaa suosittuun "string of dolphins" -mehikasviin (Curio/Senecio peregrinus), joka on täysin erilainen puutarharisteytys ja jolla on vain samankaltainen historiallinen tieteellinen nimi.
nuijamesisieni
Desarmillaria tabescens
Desarmillaria tabescens, joka tunnetaan yleisesti nuijamesisienenä, on Physalacriaceae-heimoon kuuluva sienilaji. Se on kasvipatogeeni, joka aiheuttaa mesisienen juurilahoa. Toisin kuin läheisiltä sukulaisiltaan, siltä puuttuu jalasta rengas. Se kasvaa tyypillisesti tiheinä ryppäinä puulla, ja vaikka se näyttää usein kasvavan maasta, se on todellisuudessa kiinnittynyt lehtipuiden maanalaisiin juuriin tai kantoihin.
Venuksen kärpäsloukku
Dionaea muscipula
Venuksen kärpäsloukku on yksi maailman kiehtovimmista lihansyöjäkasveista, joka on kotoisin Pohjois- ja Etelä-Carolinan subtrooppisilta kosteikoilta Yhdysvalloista. Sen ikonisesti saranoidut ansat sulkeutuvat nopeasti, kun pahaavaamattomat hyönteiset stimuloivat laukaisukarvoja, ja kasvi sulattaa saaliin 4–10 päivän aikana. Eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta kyseessä on yllättävän kompakti ruusukemuotoinen kasvi, joka harvoin ylittää 30 cm:n korkeuden.
Neitopalmikko
Dioon edule
Dioon edule, yleisesti neitopalmikoksi kutsuttu kasvi, on esihistoriallinen syykaatti, joka on kotoisin Meksikosta. Tämä kasvi muistuttaa ulkoisesti palmupuuta, mutta on kasvitieteellisesti lähempänä havupuita. Sille ovat tyypillisiä jäykät, parilehtimäiset, himmeän sinivihreät lehdet, jotka kasvavat symmetrisessä ruusukkeessa lyhyestä keskirungosta. Se on äärimmäisen pitkäikäinen 'elävä fossiili', joka voi elää satoja vuosia, ja sitä arvostetaan suuresti kuivakestävässä puutarhansuunnittelussa sen sitkeyden ja veistoksellisen muodon vuoksi.
Mustasapote
Diospyros nigra
Mustasapote (Diospyros nigra) on trooppinen hedelmäpuu, joka on kotoisin Meksikosta ja Keski-Amerikasta ja kuuluu Ebenaceae (eebenpuu) -heimoon. Lempinimellään "suklaavanukasfrutti" tunnettu puu tuottaa kypsiä hedelmiä, joiden malto on syvän tummanruskea ja maultaan mieto, makea sekä suklaan makua muistuttava. Se on hitaasti kasvava, ikivihreä puu, joka voi luonnonympäristössään kasvaa jopa 25 metrin korkeuteen, vaikka viljelmillä yksilöt pidetään yleensä säännöllisellä leikkauksella 5–10 metrin mittaisina.
Hyasinttikämmekkä
Dipodium squamatum
Dipodium squamatum on lehditön, mikoheterotrofinen maassa kasvava kämmekkäkasvi, joka kuuluu Orchidaceae-heimoon. Laji on kotoisin Australiasta (Queensland, Uusi Etelä-Wales, Victoria ja Etelä-Australia), Uudesta-Kaledoniasta ja Vanuatulta. Se on harvinainen Dipodium-suvun jäsen, jolle on ominaista fotosynteettisten lehtien täydellinen puuttuminen ja riippuvuus symbioottisista sienistä ravinnon saamiseksi. Kukkavarsi on pysty, punaruskea ja voi kasvaa jopa 100 cm korkeaksi. Siinä on 9–60 vaaleanpunaista tai purppuraista kukkaa, joista kukin on halkaisijaltaan noin 2,5 cm. Kasvi kukkii kesällä ja syksyllä.
Uudenseelanninlihaorkidea
Drymoanthus adversus
Drymoanthus adversus, joka tunnetaan nimellä uudenseelanninlihaorkidea, on pieni epifyyttinen orkidea, joka on kotoisin Uudesta-Seelannista. Se kasvaa kiinnittyneenä puiden runkoihin ja oksiin rannikko- ja vuoristometsissä, muodostaen tiheitä mättäitä tummanvihreitä, meheviä lehtiä, joissa on joskus purppuraisia täpliä. Keväällä ja alkukesästä se tuottaa terttuja pieniä, vihreänvalkoisia kukkia, joissa on punaisia pilkkuja.
Durio
Durio zibethinus
Durio zibethinus eli durio on kookas ikivihreä puu, joka on kotoisin Borneon ja Sumatran sademetsistä ja jota viljellään nykyään laajalti Kaakkois-Aasiassa. "Hedelmien kuninkaaksi" kutsuttu puu tuottaa suuria, piikkikuorisia hedelmiä, jotka tunnetaan voimakkaasta tuoksustaan ja täyteläisestä, vanukasmaisesta malto-osastaan. Puu voi kasvaa 25–40 metrin korkeuteen, ja ensimmäiseen satoon voi kulua vuosikymmen tai enemmän. Durio on tunnetusti altis Phytophthora palmivora -sienelle, joka aiheuttaa koroa sekä juuri- ja hedelmämätää, minkä vuoksi viljelmien ojitus ja hygienia ovat kriittisiä tekijöitä. Kansanperinne varoittaa nauttimasta duriota alkoholin kanssa; laboratoriotutkimukset ovat sittemmin osoittaneet, että duriouute estää aldehydidehydrogenaasi-entsyymin toimintaa, mikä antaa uskottavuutta vanhalle uskomukselle.
Piikkiukonsieni
Echinoderma asperum
Echinoderma asperum, joka tunnetaan yleisesti nimellä piikkiukonsieni, on erottuva helttasieni, jolle tyypillistä ovat vaaleassa lakissa olevat terävät, pystyt ruskeat suomut sekä tiheät, irtoteräiset valkoiset heltat. Se kasvaa tyypillisesti metsän karikkeessa tai katetuissa puutarhapenkeissä. Vaikka se on ulkonäöltään näyttävä, se on myrkyllinen sieni, jota ei tule koskaan nauttia.
Öljypalmu
Elaeis guineensis
Öljypalmu (Elaeis guineensis) on arekapalmukasvien heimoon kuuluva palmu, joka on kotoisin Länsi-Afrikan trooppisilta alankoilta, erityisesti Guineanlahden rannikolta. Luonnonvaraisena se kasvaa 20–25 metrin korkeuteen, mutta viljeltynä se ylittää harvoin 15 metriä. Sen yksittäisessä rungossa on vanhojen lehtien jättämiä arpia, ja latvuksessa on 5–7 metriä pitkiä sulkamaisia lehdyköitä. Erilliset koiras- ja naispuoliset kukinnot tuottavat oranssinpunaisia, munanmuotoisia hedelmiä, joiden malto ja siemen tuottavat palmuöljyä ja palmunydinöljyä. Tämä tekee lajista maailman tärkeimmän kasvirasvan lähteen.
Kahdeksaheteinen vesikaste
Elatine hydropiper
Elatine hydropiper, tunnettu nimellä kahdeksaheteinen vesikaste, on pieni vesikasvi, joka on kotoisin Euroopasta ja lauhkeasta Aasiasta. Se muodostaa tiheän, rehevän vihreän maton akvaariossa, minkä ansiosta se on arvostettu etualakasvi akvaariomaisemointiin. Visuaaliselta ilmeeltään se muistuttaa Hemianthus callitrichoides 'Cuba' -kasvia, ja se tunnetaan vaativista hoitovaatimuksistaan – se tarvitsee voimakkaan valaistuksen, CO2-lisäyksen ja vakaat vesiarvot.
Silkkirusokas
Entoloma sericeum
Entoloma sericeum, suomeksi silkkirusokas, on pienikokoinen sienilaji, jota esiintyy pääasiassa nurmikoilla, laitumilla ja puutarhoissa. Sen lakki on tummanruskea tai harmaanruskea, silkkisen kiiltävä ja hygrofaaninen, mikä tarkoittaa, että sen väri muuttuu kosteuden mukaan. Heltta on aluksi harmaanvalkoinen ja muuttuu itiöiden kypsyessä vaaleanpunaiseksi. On tärkeää huomata, että vaikka laji ei ole hengenvaarallinen, se voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä ja on siksi syötäväksi kelpaamaton.
Wallaba
Eperua falcata
Eperua falcata on hernekasvien (Fabaceae) heimoon kuuluva sademetsäpuu, joka on kotoisin Etelä-Amerikan pohjoisosista, erityisesti Guayanoista (Ranskan Guayana, Suriname, Guyana) ja Pohjois-Brasiliasta (Amapá). Se kasvaa jopa 35 metriä korkeaksi, ja sillä on harmaanruskea kaarna sekä parilehdykkäiset lehdet, joissa on 2–4 paria soikeita, noin 18 cm pitkiä lehdyköitä. Sen riippuvissa kukkaryppäissä puhkeavat kellomaiset, punaterälehtiset kukat ovat erittäin koristeellisia. Kypsyvät, malvanpunaiset ja miekanterän muotoiset palkohedelmät sinkoavat auetessaan siemenet jopa 30 metrin päähän. Puu muodostaa usein puhtaita kasvustoja valkoisella kvartsihiekalla, jokivarsilla ja suoisissa sademetsissä aina 700 metrin korkeuteen asti. Sen punaruskea sydänpuu on erittäin kestävää ja luontaisesti sienenkestävää, minkä vuoksi sitä käytetään paaluihin, kattopäreisiin ja lennätinpylväisiin.
Yöepidendrum
Epidendrum nocturnum
Epidendrum nocturnum, jota kutsutaan yleisesti yöepidendrumiksi, on epifyyttinen orkidea, joka on kotoisin Floridasta, Bahamalta, Länsi-Intiasta sekä Keski-Amerikasta aina Pohjois-Brasiliaan ja Guyanaan asti. Se kasvattaa korkeita, lehteviä ja ruokomaisia varsia, jotka voivat kasvaa noin metrin korkuisiksi. Varsien kärkiin puhkeaa ryppäissä vihertäviä tai keltaruskeita kukkia, joissa on leveä valkoinen huuli. Kukat tuoksuvat päivällä vain miedosti, mutta pimeän tultua ne vapauttavat voimakkaan, makean tuoksun – jota usein verrataan eukalyptukseen tai anikseen – mistä laji on saanut nimensä.
Leveälehtikämmekkä
Epipactis
Epipactis on suku, johon kuuluu noin 54 hyväksyttyä maassa kasvavaa orkidealajia. Ne ovat levinneet Euroopan, Aasian, Pohjois-Afrikan ja Pohjois-Amerikan lauhkeille ja subtrooppisille alueille. Toisin kuin tunnetummat trooppiset epifyyttiset orkideat, Epipactis-lajit kasvavat suoraan maassa mehevistä, ryömivistä juurakoista, ja ne tuottavat yhden tai useamman lehtevän varren joka vuosi keväästä loppukesään. Ne viihtyvät avoimien metsien, pensasaitojen ja tiheikköjen pilkullisessa valossa, vaikka useat lajit, kuten pohjoisamerikkalainen puro-leveälehtikämmekkä (Epipactis gigantea), menestyvät myös purojen, lähteiden ja järvien kosteilla reunoilla. Suvun erottuva piirre on sen täydellinen riippuvuus maaperän mykorritsasienistä: siemenillä on tuskin omia varastoja eivätkä ne voi itää ilman sienikumppania, ja jopa aikuiset kasvit ovat riippuvaisia tästä maanalaisesta suhteesta ravintoaineiden imeytymiseen. Kukkavarret kantavat lukuisia pieniä, usein nuokkuvia kukkia vihreän, valkoisen, violetin ja murretun vaaleanpunaisen sävyissä, jotka yleensä avautuvat keskikesästä syksyyn. Tunnetuin laji, Epipactis helleborine, on osoittautunut erittäin sopeutuvaksi, luonnonvaraistuen paljon alkuperäisen euraasialaisen alueensa ulkopuolelle ja esiintyen nykyään usein kolonisoijana, joskus rikkaruohona, puistoissa, puutarhoissa ja kaupunkien jalkakäytävillä Pohjois-Amerikassa. Sieniriippuvuutensa vuoksi Epipactis-orkideat luokitellaan erikoistuneiksi luonnonkasveiksi ja metsäpuutarhakasveiksi, eivät huonekasveiksi.
Leveälehtinen neidonkenkä
Epipactis helleborine
Epipactis helleborine, joka tunnetaan yleisesti leveälehtisena neidonkenkänä, on maanpäällinen orkidea, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Se kasvaa metsäympäristöissä ja on riippuvainen mykoritsakienistä itämisessään ja elossapysymisessään. Sen pitkissä varsissa on leveät, uurteelliset lehdet ja roikkuva terttu vihertävänpurpureita kukkia, jotka kukkivat kesällä.
Kapinkellokanerva
Erica mauritanica
Erica mauritanica on kanervakasvien (Ericaceae) heimoon kuuluva ikivihreä pensas, joka on kotoisin Etelä-Afrikan Länsi-Kapin maakunnan fynbos-kasvillisuusvyöhykkeeltä. Carl von Linné kuvasi lajin vuonna 1759, ja se tunnetaan myös synonyymeillä Erica capensis ja Erica rhodantha. Monien muiden kapinkellokanervien tavoin sillä on hienot, neulasmaiset lehdet ja pienet putkimaiset kukat, jotka puhkeavat pääasiassa keväällä. Lajia tavataan välimerellisessä ilmastossa, ja se on sopeutunut niukkaravinteiseen, happamaan maaperään, kuiviin kesiin sekä kosteisiin talviin. Luonnossa se on ulkokasvi, joka sopii erinomaisesti luonnonmukaisiin puutarhoihin tai Kapmaan alkuperäislajien kokoelmiin. Viljelyssä se vaatii runsaasti valoa, erinomaisen vedenläpäisykyvyn ja huolellista kastelua, sillä sen hienot juuret vaurioituvat herkästi sekä liiallisesta märkyydestä että täydellisestä kuivumisesta.
Kokapensas
Erythroxylum coca
Erythroxylum coca, joka tunnetaan nimellä koka, on Erythroxylaceae-heimoon kuuluva ikivihreä pensas, joka on kotoisin Etelä-Amerikan Andien rinteiltä (Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia). Se kasvaa 2–3 metriä korkeaksi, ja sillä on suorat oksat sekä soikeat, ohuet ja kirkkaanvihreät lehdet, joissa on kaksi tyypillistä pitkittäisviivaa keskisuonen molemmin puolin. Se tuottaa pieniä kellertävänvalkoisia kukkaryhmiä lehtihankoihin, joista kypsyy punaisia luumarjoja. Kasvi kasvaa luonnostaan subtrooppisessa vuoristoilmastossa 500–2000 metrin korkeudessa, missä ilmankosteus on korkea ja sateet runsaita. Sen lehdet sisältävät alkaloideja, ja niillä on ollut syvä kulttuurinen ja lääkinnällinen merkitys Andien kulttuureissa vuosituhansien ajan.
Ahosilmäruoho
Euphrasia officinalis
Ahosilmäruoho (Euphrasia officinalis) on pieni, yksivuotinen niittykasvi kuomuyrttikasvien (Orobanchaceae) heimosta. Se on puolisiipiäinen eli hemiparasiitti: sen juuret muodostavat imujuuria (haustoria) läheisten heinä- ja sarakasvien juuriin ja ottavat niistä osan vedestä ja ravinteista, vaikka kasvi myös yhteyttää itse. Kasvi on 10–30 cm korkea, ja sen lehdet ovat vastakkaiset, soikeat ja sahalaitaiset. Pienet valkoiset kukat, joissa on violetteja juovia ja keltainen täplä alahuulessa, avautuvat heinä-syyskuussa. Ahosilmäruoho kasvaa niityillä, hakamailla ja tienpientareilla, ja se on Suomessa taantunut voimakkaasti perinteisen niitto- ja laidunkulttuurin vähenemisen myötä.
Lisianthus
Eustoma grandiflorum
Lisianthus (Eustoma grandiflorum) on upea kukkiva kasvi, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan eteläisiltä suurilta tasangoilta, mukaan lukien Yhdysvaltain eteläosat ja Meksiko. Sen ruusumaiset kukat esiintyvät valkoisen, vaaleanpunaisen, violetin, sinisen ja kaksiväristen sävyissä. Lisianthus on yksi maailman arvostetuimmista leikkokukista, ja sitä käytetään laajalti hääkimpuissa ja kukka-asetelmissa. Vaikka kasvin kasvattaminen on tunnettua haastavuudestaan, palkinto on henkeäsalpaava.
Preeriakello
Eustoma russellianum
Preeriakello (Eustoma russellianum), joka tunnetaan myös nimellä Lisianthus, on ruohovartinen kasvi, joka on kuuluisa tyylikkäistä, ruusuja tai tulppaaneja muistuttavista kukistaan. Alun perin Yhdysvaltojen ja Meksikon preerioilta kotoisin oleva laji on erittäin arvostettu leikkokukka hienostuneen kauneutensa ja pitkän maljakkokestävyytensä ansiosta. Sen terälehdissä on satiinimainen pinta, ja värit vaihtelevat pehmeistä pastellisävyistä syvään violettiin.
Juçara-palmu
Euterpe edulis
Euterpe edulis, tunnettu nimellä Juçara-palmu, on Brasilian Atlantin metsän alkuperäinen palmu, joka on kriittisesti uhanalainen laittoman palmunsydämen keräilyn vuoksi. Sen antioksidanttirikkaat hedelmät toimivat kestävänä vaihtoehtona Amazonin açaílle, ja lajilla on keskeinen rooli metsien ennallistamisessa sekä yli 30 lintulajin elinympäristönä.
Persialainen orvokki
Exacum affine
Exacum affine, tunnetaan yleisesti nimellä persialainen orvokki, on viehättävä ja kompakti kukkiva kasvi, joka on kotoisin Jemenin Socotra-saarelta. Se kuuluu gentiaanikasveista (Gentianaceae) ja sitä arvostetaan sen runsaista, tuoksuvista sinipurppuraisista kukistaan, joiden keskellä on kirkkaat keltaiset heteet. Vaikka sitä kasvatetaan usein yksivuotisena huonekasvina, se on itse asiassa lyhytikäinen monivuotinen kasvi alkuperäisessä subtrooppisessa elinympäristössään. Sen kiiltävä, pyöreälehtinen lehdistö ja herkkä tuoksu tekevät siitä ilahduttavan sisäkumppanin keväällä ja kesällä.
Viulunlehtiviikunapuu
Ficus lyrata
Viulunlehtiviikunapuu on upea trooppinen kasvi, joka on kotoisin Länsi-Afrikan sademetsistä. Se tunnetaan suurista, viulun muotoisista kiiltävänvihreistä lehdistään ja on noussut yhdeksi suosituimmista huonekasveista näyttävän arkkitehtonisen ilmeensä ansiosta. Luonnossa se voi kasvaa jopa 12 metriä korkeaksi, kun taas sisätiloissa se saavuttaa tyypillisesti 1,8–3 metrin korkeuden. Kasvi tunnetaan hieman vaativana hoidettavana, mutta palkitsee kärsivällisen hoitajan upealla lehdistöllään.
Gaiadendron punctatum
Gaiadendron punctatum
Gaiadendron punctatum, joka tunnetaan nimillä platero tai violeta de campo, on Loranthaceae-heimoon kuuluva puoliloinen pensas tai pieni puu. Se kasvaa luonnonvaraisena Andien metsissä ja páramo-alueilla Nicaraguasta Boliviaan, 1330–3950 metrin korkeudessa merenpinnasta. Toisin kuin useimmat heimonsa kasvit, jotka loisivat puiden oksilla, platero kasvaa yleensä maassa loisiessaan muiden kasvien juurilla ja voi saavuttaa jopa 10 metrin korkeuden. Sen lehdet ovat vastakkaiset, nahkamaiset, muodoltaan suikeat tai vastapuikeat, tummanvihreät ja yläpinnaltaan kiiltävät, ja niiden kellertävällä alapinnalla on tyypillisiä mustia pisteitä. Kasvi tuottaa valkoisia tai kullankeltaisia putkimaisia kukkaryppäitä ja oransseja, halkaisijaltaan noin 1 cm:n kokoisia pallomaisia hedelmiä.
Garsiniat
Garcinia
Garsinioiden sukuun kuuluu trooppisia ikivihreitä puita ja pensaita, jotka tunnetaan maailmanlaajuisesti 'hedelmien kuningattarena' pidetystä mangostanista. Niiden lehdet ovat tummanvihreät, kiiltävät ja nahkamaiset. Ne ovat hidaskasvuisia kasveja, jotka vaativat kärsivällisyyttä, mutta palkitsevat tiheällä lehvästöllä sekä erittäin ravintopitoisilla ja lääkinnällisillä hedelmillä.
Kiinangardenia
Gardenia
Gardeniat (Gardenia) on noin 140 lajia käsittävä suku matarakasvien (Rubiaceae) heimossa. Ne ovat kotoisin Afrikan, Aasian ja Oseanian trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta. Tunnetuin koristekasvina viljelty laji on kiinangardenia (Gardenia jasminoides), joka tunnetaan valkoisista, vahamaisista ja erittäin tuoksuvista kukistaan sekä kiiltävistä, tummanvihreistä ja ikivihreistä lehdistään. Se on klassinen puutarha- ja ruukkukasvi leudoissa ilmastoissa, mutta se tunnetaan vaativana hoidettavana.
Gardenia
Gardenia jasminoides
Gardenia jasminoides on rakastettu ikivihreä pensas kahvikasvien heimosta (Rubiaceae), kotoisin Etelä-Kiinasta ja Japanista. Se on tunnettu intensiivisesti tuoksuvista, vahaisista valkoisista kukistaan ja kiiltävästä tummanvihreästä lehdistöstään, ja sitä on viljelty vuosisatoja aasialaisissa puutarhoissa. Kerroterkaiset kukat ilmestyvät myöhäiskeväästä läpi kesän täyttäen ilman yhdellä puutarhanhoidon ikonisimmista kukkatuoksuista. Vaikka gardenia vaatii huolellista hoitoa, se palkitsee tarkkaavaisen puutarhurin vertaansa vailla olevalla kauneudella ja tuoksulla.
Vaikea hoito Helppohoitoinen
Valikoimamme 244 vaikea helppohoitoinen yhdistää tämän kategorian ominaisuudet erityisiin hoitovaatimuksiin. Harrastajille, jotka etsivät haastetta.
Miksi valita Vaikea Helppohoitoinen?
helppohoitoinen:n kauneuden yhdistäminen vaikea vaikeuteen mahdollistaa tämän kategorian nauttimisen samalla kun kehität puutarhurin taitojasi. Jokainen kasvi on valittu tarjoamaan kategorian parhaat ominaisuudet etsimällänne hoitotasolla.