Mehikasvi hoito: 3 yleisintä virhettä, jotka koituvat kasvin kohtaloksi
Mehikasvi ei kuole laiminlyöntiin – se kuolee vääränlaiseen hoivaan. Lue, miten mehikasvin hoito onnistuu: kastelu, oikea multa ja taulukko janon tunnistamiseen.
Mehikasvi hoito: 3 yleisintä virhettä, jotka koituvat kasvin kohtaloksi
Onnistunut mehikasvi hoito vaatii nopeasti kuivuvaa kasvualustaa (1 osa tavallista multaa ja 2 osaa karkeaa mineraaliainesta), pohjareiällistä ruukkua, vähintään 6 tuntia voimakasta valoa päivässä sekä kastelua vasta silloin, kun multa on täysin kuivunut ruukun pohjaan asti. Tämä tarkoittaa yleensä 5–30 päivän kasteluväliä – kalenteriin sidottua kiinteää kastelupäivää ei tule koskaan käyttää.
Tämä opas on suunniteltu sinulle, joka olet ostanut mehikasvin, seurannut sen nuutumista etkä ole varma, kasteletko sitä liikaa vai liian vähän. Tämä on yleisin mehikasvien kuolinsyy, eikä ratkaisu ole pelkkä "kastele vähemmän" vaan oppia lukemaan kasvin merkkejä ennen kastelukannuun tarttumista.
Pikaopas:
Mehikasvit varastoivat vettä lehtiinsä. Ne selviävät viikkoja ilman vettä, mutta eivät kestä viikkoakaan märässä mullassa.
Sekä vedenpuute että liiallinen kastelu saavat lehdet rypistymään – kyse on kuitenkin kahdesta vastakkaisesta ongelmasta. Ne erottaa toisistaan lehtien tuntu: ruttuiset mutta napakat lehdet kertovat janosta, kun taas löysät ja läpikuultavat lehdet ovat merkki hukkumisesta.
Iowa State Universityn neuvontaosasto painottaa juuri tätä virhettä: juurimädän oireet "sekoitetaan usein vedenpuutteeseen, jolloin kasvia kastellaan lisää ja ongelma pahenee entisestään" (Iowa State University Extension, päivitetty 2026).
Ruukun pohjalle asetettu hydrosora- tai kivikerros ei paranna salaojitusta: vesi ei siirry hienojakoisesta mullasta karkeampaan materiaaliin ennen kuin multa on täysin kyllästynyt vedellä. Siksi kivikerros luo itse asiassa märän vyöhykkeen suoraan juurten alle.
3 virhettä, jotka koituvat mehikasvin kohtaloksi
Melkein jokainen huonekasvina pidetty mehikasvi kuolee johonkin näistä kolmesta virheestä (yleisyysjärjestyksessä):
Liika kastelu kiinteän aikataulun mukaan. Kastelu esimerkiksi "kerran viikossa" jättää huomiotta sen, että multa kuivuu eri tahtia riippuen valosta, ruukun koosta, materiaalista ja vuodenajasta. Juuret jäävät ilman happea ja mätänevät, jolloin kasvi alkaa näyttää janon merkkejä – ja tämä saa omistajan kastelemaan sitä entistä enemmän.
Ruukku ilman pohjareikää. Ilman poistotietä vesi kerääntyy ruukun pohjalle näkymättömiin. Tässä virhe ei ole kasteluveden määrässä, vaan siinä, ettei ylimääräisellä vedellä ole poistopääsyä.
Liian vähäinen valo. Mehikasvi ei kuole heti valonpuutteeseen – se alkaa ensin venyä ja menettää muotoaan kurottaessaan kohti ikkunaa, eikä se enää palaa entiseen tiiviiseen muotoonsa. Pimeässä kuukausia venynyt kasvi mätänee sellaisesta kastelumäärästä, jonka se terveenä olisi kestänyt ongelmitta.
Nämä kolme tekijää liittyvät toisiinsa: vähäinen valo hidastaa mullan kuivumista, ja hitaasti kuivuva multa muuttaa normaalin kastelun liialliseksi märkyydeksi. Vain yhden ongelman korjaaminen ei pelasta kasvia, jos muut jätetään ennalleen.
Kastelu: tarkista mullan kosteus, älä tuijota kalenteria
Toimiva nyrkkisääntö on "kastele ja kuivata" -sykli: kastele kasvia niin runsaasti, että vesi valuu pohjareiästä läpi, ja anna mullan kuivua täysin ennen seuraavaa kastelua. Iowa State Universityn neuvontaosasto suosittelee aloittamaan 2–3 viikon kasteluvälillä ja säätämään sitä havaintojen mukaan, sillä kastelutiheys "riippuu kasvualustasta, valon määrästä, lämpötilasta, ilmankosteudesta ja ruukun tyypistä" (Iowa State University Extension, päivitetty 2026).
Näin tarkistat mullan kosteuden ennen kastelua (vie vain 5 sekuntia):
Työnnä puutikku ruukun puoliväliin asti ja vedä se ulos. Jos tikkuun tarttuu multaa tai se on kosteudesta tummunut, kastelulla ei ole vielä kiire.
Tai nosta ruukkua. Märkä ruukku ja täysin kuiva ruukku painavat aivan eri verran. Muutaman kastelukerran jälkeen opit arvioimaan kastelutarpeen pelkän painon perusteella.
Älä luota pelkkään pintamultaan. Päällimmäiset 2 cm voivat kuivua päivässä, mutta ruukun pohjalla juuristoalueella multa voi pysyä märkänä kaksikin viikkoa.
Kun kastelet, kastele kunnolla: anna veden valua pohjareiästä läpi ja kaada aluslautaselle jäänyt vesi heti pois. Kevyt pintakastelu kastelee vain mullan yläosan, jolloin alimmat juuret joko kuivuvat tai jäävät vaille kasvustimulusta. Aluslautaselle unohdettu vesi on suurin syy alla kuvattuun tilanteeseen:
Kasteluvälin suuri vaihtelu (5–30 päivää) on tarkoituksellista. Seuraavat tekijät vaikuttavat siihen, kumpaan ääripäähän kasvisi sijoittuu:
Ruukun materiaali. Saviruukku on huokoinen ja haihduttaa vettä myös seinämiensä läpi; muoviset ja lasitetut keraamiset ruukut pitävät kosteutta huomattavasti pidempään.
Koko. Kasviin nähden liian suuri ruukku sisältää paljon sellaista multaa, johon juuret eivät ylety – ja tällainen multa kuivuu erittäin hitaasti.
Valo. Valoisalla ikkunalla oleva kasvi haihduttaa enemmän ja kuluttaa ruukun tyhjäksi nopeammin kuin varjoisassa eteisessä oleva kasvi.
Vuodenaika. Talvella mehikasvin kasvu hidastuu ja se kuluttaa tuskin lainkaan vettä. Tämä on se ajankohta, jolloin useimmat tappavat kasvinsa jatkamalla kesäistä kastelurytmiä.
Ilmankosteus. Tämä on tärkeä huomioitava tekijä. Monet amerikkalaiset oppaat on kirjoitettu talviasunnoille, joissa ilmankosteus on vain 30–40 %. Jos asut kosteammassa ilmastossa tai kesäaikaan ilmankosteus nousee korkeaksi, mullan kuivuminen kestää tuplasti pidempään. Tällöin ohjekirjojen kasteluväliä on pidennettävä, ei lyhennettävä.
Onko kasvi janoinen vai hukkumassa? Tunnista oireet taulukosta
Molemmat ongelmat alkavat lehtien rypistymisellä, minkä vuoksi monet kastelevat jo valmiiksi mätänevää kasviaan. Vertaa oireita ennen kuin toimit:
Oire | Vedenpuute | Liika kastelu | Auringon polttama | Valonpuute |
|---|---|---|---|---|
Lehden tuntu | Ruttuinen, nuutunut, mutta edelleen napakka koskettaessa | Löysä ja läpikuultava, antaa periksi sormen alla | Napakka, kuiva ja paperimainen vaurioalue | Napakka ja normaali |
Väri | Kellertävä, myöhemmin ruskea ja kuiva | Keltainen tai haalistunut, vetisen oloinen | Selkeärajainen ruskea tai vaalea läikkä vain yhdessä kohdassa | Kasvupisteestä vaaleanvihreä |
Lehden irtoaminen | Kuivuu ja rypistyy ennen kuin irtoaa | Irtoaa helposti ja löysänä pienestäkin kosketuksesta | Ei irtoa: läikkä jää lehteen | Ei irtoa: lehtivälit pitkiä |
Varsi | Napakka | Löysä ja tummunut tyvestä | Napakka | Venynyt, lehtivälit pitkiä |
Multa | Kuivaa, saattaa vetäytyä irti ruukun reunoista | Pinnasta kosteaa; joskus hometta tai harsosääskiä | Ei merkitystä | Kuivuu erittäin hitaasti |
Toimenpide | Kastele runsaasti pohjareiän läpi | Lopeta kastelu ja tarkista juuret | Siirrä lempeämpään valoon ja totuta aurinkoon hitaasti | Leikkaa terve latva ja istuta pistokkaaksi |
Ratkaiseva merkki on varren tyvi. Jos lehdet ovat ruttuiset mutta varsi on napakka, kyseessä on lähes aina jano. Jos taas lehdet ovat löysät ja varren tyvi on pehmeä ja tummunut, kyseessä on mätäneminen – tässä vaiheessa kastelu vain nopeuttaa kasvin kuolemaa.

Jos varsi on jo pehmennyt, ota kasvi pois ruukusta ja tarkista juuret. Terveet juuret ovat vaaleat ja jämäkät; mädäntyneet juuret ovat ruskeat, tummat ja murenevat sormien välissä. Leikkaa kaikki mädäntyneet osat pois, anna kasvin kuivua ilmavasti 2–3 päivää ja istuta se uuteen, kuivaan multaan. Tämä ei aina onnistu – jos mätäneminen on jo edennyt pitkälle varteen, paras tapa on leikata terve latvaosa irti ja kasvattaa siitä uusi kasvi.
Aurinkoa vai varjoa? Paljonko valoa mehikasvi tarvitsee
Mehikasvit ovat kotoisin avoimilta ja aurinkoisilta paikoilta. Sisätiloissa ne tarvitsevat voimakasta valoa koko päivän. Iowa State Universityn neuvontaosasto suosittelee vähintään 10 tuntia voimakasta epäsuoraa valoa päivässä, ja useimmat lajit vaativat vähintään 6–8 tuntia suoraa valoa (Iowa State University Extension). Käytännössä oikea paikka on aivan ikkunalaudalla, ei huoneen perällä olevassa hyllyssä. Suosittu ruusukemainen Echeveria toimii hyvänä mittarina muille lajeille:
Sekaannus "auringon" ja "varjon" välillä johtuu siitä, että molemmat voivat pitää paikkansa eri tilanteissa:
Suora aamuaurinko (noin klo 10 asti) sopii lähes kaikille lajeille.
Keskipäivän ja iltapäivän paahtava aurinko voi polttaa useimpien lehtimehikasvien lehdet – erityisesti sellaisten, jotka on ostettu kasvihuoneesta eivätkä ole tottuneet suoraan ulkoilmaan.
Valoisa puolivarjo (voimakas valo, joka suodattuu ohuen verhon läpi) on se, mistä useimmat huonekasveina pidettävät mehikasvit pitävät ympäri vuoden.
Tärkeintä valon määrässä on totuttaminen. Auringonpolttama syntyy, kun kasvi siirretään varjoisasta paikasta suoraan paahteeseen. Vaurio on pysyvä – palanut kohta kuolee ja siihen jää pysyvä arpi. Iowa State Universityn neuvontaosasto suosittelee siirtämään kasvin uuteen valaistukseen hitaasti (Iowa State University Extension).
Käytännön vinkki: jaa muutos kahden viikon ajalle aloittamalla 1–2 tunnilla suoraa auringonvaloa päivässä ja lisäämällä määrää vähitellen.
Myös valonpuute jättää jälkensä, ja se on asunnoissa huomattavasti yleisempi ongelma kuin liika aurinko.
Etiolointi: kun kasvi venyy eikä palaa enää ennalleen
Valonpuute aiheuttaa selkeän oireen: varsi venyy pituutta, lehtivälit pitenevät, väri haalistuu ja ruusuke avautuu ikään kuin kurottaen sivuille. Tätä ilmiötä kutsutaan etioloinniksi (valonpuutevenymiseksi).
Tärkeä seikka, jota useimmat oppaat eivät mainitse: venynyt varsi ei enää lyhene takaisin. Valon lisääminen saa uuden kasvun olemaan jälleen tiivistä, mutta jo venynyt varsi jää sellaiseksi. Siksi Iowa State Universityn neuvontaosasto suosittelee tällaisessa tilanteessa leikkaamista: jotkin lajit korjaavat tilanteen itse valon lisääntyessä, mutta toiset "vaativat alasleikkausta venyneen osan poistamiseksi", ja esimerkiksi pallerokaktuksissa muodonmuutos jää pysyväksi (Iowa State University Extension).
Käytännön ratkaisu on leikata terve latvaosa (noin 5 cm) irti, antaa leikkauspinnan kuivua ilmavasti 3–5 päivää ja istuta se kuivaan multaan. Pistokas juurtuu ja kasvaa tiiviiksi, kunhan se saa riittävästi valoa. Ruukkuun jäänyt varrenpätkä kasvattaa yleensä uusia sivuversoja.

Jos ikkunasi valo ei riitä, kasvilamppu auttaa: täyden spektrin kasvivalo noin 30 cm etäisyydellä kasvista, päällä 12–16 tuntia päivässä, on yliopiston suositus.
Kasvualusta: miksi tavallinen multa koituu kasvin kohtaloksi
Tavallinen pussimulta ("kukkamulta", "viherkasvimulta") on suunniteltu pidättämään vettä. Se on täysin päinvastaista kuin mitä mehikasvi tarvitsee. Kasvualustan vaihtaminen on usein se tekijä, joka pelastaa kituvat kasvit.
Iowa State Universityn neuvontaosaston suosittelema suhde on 1 osa orgaanista ainesta ja 2 osaa mineraalista ainesta (Iowa State University Extension). Tämän voi sekoittaa helposti itse:
1 osa orgaanista ainesta: tavallista kukkamultaa tai kookoskuitua.
2 osaa mineraalista ainesta: perliittiä, karkeaa hiekkaa (karkeaa, pestyä hiekkaa – hieno hiekka tiivistyy ja pahentaa tilannetta), hienoa soraa tai hohkakiveä.
Sekoita ainekset hyvin, kunnes seos on selvästi rakeista. Voit testata seoksen kastelemalla sitä pohjareiällisessä ruukussa: veden tulisi valua läpi muutamassa sekunnissa, ei jäädä lammikoksi pinnalle.
Miksi kivikerros ruukun pohjalla ei toimi
Tämä on internetin toistetuin neuvo, ja se on virheellinen. Washington State Universityn hortikulttuurin apulaisprofessori Linda Chalker-Scott selittää fysiikan taustalla: vesi ei siirry helposti hienojakoisesta kerroksesta karkeampaan – "vesi ei siirry hienojakoisesta mullasta karkeampaan materiaaliin ennen kuin multa on täysin kyllästynyt vedellä" (Washington State University Extension, 2008).
Toisin sanoen: laittamalla soraa ruukun pohjalle et luo poistoreittiä vedelle, vaan esteen. Soran yläpuolella olevan mullan on kastuttava aivan märäksi ennen kuin pisarakaan valuu alas. Tämä pienentää käyttökelpoisen mullan määrää ja luo märän vyöhykkeen suoraan juuriston alle. Se on juuri se tila, joka kivikerroksella haluttiin välttää.
Ainoa mikä todella auttaa, on pohjareikä ruukussa ja hyvin läpäisevä multa. Iowa State University painottaa samaa: sorakerros pohjalla "ei korvaa pohjareiän puutetta".
Ruukku
Pohjareikä on pakollinen, ilman poikkeuksia. Koristeruukku ilman reikää koituu mehikasvin kohtaloksi kastelutavasta riippumatta.
Käsittelemätön saviruukku on paras helposti kastelevalle: se haihduttaa kosteutta seinämiensä läpi ja lyhentää mullan kuivumisaikaa. Muovi ja lasitettu keramiikka toimivat myös, mutta vaativat pidemmän kasteluvälin.
Sopivan kokoinen ruukku. Valitse ruukku, joka on vain hieman suurempi kuin kasvin nykyinen juuripaakku. Liian suuri ruukku pidättää sellaista kosteutta, jota juuret eivät pysty hyödyntämään.
Haluatko käyttää kaunista suojaruukkua ilman reikää? Käytä tuplaruukkua: istuta kasvi pohjareiälliseen muoviruukkuun ja aseta se suojaruukun sisälle. Kasteltaessa ota sisäruukku pois, kastele tiskialtaassa, anna valua ja laita takaisin. Tätä ratkaisua myös Iowa State University suosittelee.
Älä jätä vettä aluslautaselle. Tyhjennä lautanen viimeistään 30 minuutin kuluttua kastelusta.
Lannoitus, mullanvaihto ja lisääminen
Lannoitus. Mehikasvit ovat kotoisin karuista oloista ja tarvitsevat vähän ravinteita. Käytä tavallista huonekasvilannoitetta tai kaktuslannoitetta keväällä ja kesällä, mutta aina puolikkaalla tai neljännesosalla ohjeen annostuksesta (Iowa State University Extension). Älä lannoita syksyllä ja talvella, kun kasvi lepää. Liika lannoitus tekee kasvusta honteloa, vetistä ja herkkää vaurioille.
Mullanvaihto. Vain silloin, kun kasvi on selvästi kasvanut ulos ruukustaan tai multa on muuttunut tiiviiksi pölyksi – tämä vie yleensä vuosia, ei kuukausia. Vaihda multa kuivana, älä kastele vaihtopäivänä ja odota 3–5 päivää ennen ensimmäistä kastelua: käsitellyt juuret ja mahdolliset vauriot ovat alttiita mätänemiselle, jos ne pääsevät heti kosketuksiin märän mullan kanssa.
Lisääminen. Tämä on helppoa. Irrota kokonainen lehti tyveä myöten (varo repimästä sitä rikki), anna sen kuivua kuivalla mullalla muutaman päivän ajan ja sumuta kevyesti 2–3 päivän välein – muutamassa viikossa lehden tyveen kasvaa juuret ja pieni uusi kasvi. Varrenpätkistä lisääminen tapahtuu samalla tavalla kuin etioloinnin korjaus: leikkaa, anna kuivua ja istuta.
Tuholaiset. Yleisin tuholainen on villakilpikirva, joka näyttää pieneltä valkoiselta pumpulimaiselta kasalta lehtihangoissa. Hoitona toimii isopropanolialkoholiin kastettu vanupuikko, jolla hyönteiset poistetaan yksitellen. Hyvä ilmanvaihto ehkäisee niiden syntymistä. Jos kyseessä on vihreä ja liikkuva hyönteisryhmä uusissa versoissa, kyseessä on toinen ongelma: katso opas miten tunnistaa ja hävittää kirvat.
Ovatko mehikasvit vaarallisia kissoille ja koirille?
Tämä riippuu täysin lajista, ja erot ovat suuria. Kaksi suosituinta mehikasvia ovat ASPCA:n (tarkistettu elokuussa 2026) myrkyllisten kasvien listalla: aloe vera (Aloe vera) sisältää saponiineja ja antrakinoneja, jotka voivat aiheuttaa koirille ja kissoille oksentelua, voimattomuutta ja ripulia (ASPCA); rahapuu (Crassula ovata, listattu ASPCA:n sivuilla synonyymillä Crassula argentea) voi aiheuttaa oksentelua, masennusta ja koordinaatiokyvyn puutetta (ASPCA).
Sen sijaan kirjomehitähdet (Haworthia fasciata) ja useat Echeveria-lajit – kuten kuultomehitähti (Echeveria elegans) – on luokiteltu myrkyttömiksi koirille ja kissoille (ASPCA). Ne ovat turvallisia valintoja lemmikkikoteihin, joissa halutaan nauttia mehikasveista.
Huomaa kuitenkin: "myrkytön" ei tarkoita syötävää. Mikä tahansa kasvi voi suurina määrinä syötynä ärsyttää eläimen vatsaa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka usein mehikasvia pitää kastella?
Mitään kiinteää kasteluväliä ei ole. Tarkista multa ennen kastelua: työnnä puutikku ruukun puoliväliin ja kastele vain, jos se tulee ulos täysin kuivana ja puhtaana. Käytännössä kasteluväli on 5–30 päivää – lähempänä 5 päivää pienessä saviruukussa aurinkoisella ikkunalla ja yli 30 päivää talvella.
Pitääkö mehikasvi auringosta vai varjosta?
Auringosta, mutta totutettuna. Useimmat lajit pitävät voimakkaasta valosta koko päivän ja suorasta auringosta aamupäivällä. Keskipäivän paahtava kesäaurinko voi polttaa lehdet, erityisesti jos kasvi on tuotu suoraan kasvihuoneesta. Varjo ei sovi: liian vähässä valossa kasvi venyy, haalistuu eikä palaa enää tiiviiseen muotoonsa.
Mistä tietää, että mehikasvi tarvitsee vettä?
Kokeile alimpia lehtiä. Jos ne ovat ruttuiset mutta edelleen napakat ja multa on kuivaa ruukun pohjaa myöten, kasvi on janoinen – voit kastella sen. Jos lehdet ovat löysät, läpikuultavat tai vetiset ja multa on kosteaa, kyseessä on liika kastelu. Lehtien tuntu paljastaa tilanteen paremmin kuin pelkkä ulkonäkö.
Voiko mehikasvia pitää sisällä?
Voi, kunhan se sijoitetaan kodin valoisimmalle ikkunalle. Sisätiloissa ongelmana ei ole lämpötila – niiden suosima 13–24 °C lämpötila (Iowa State) vastaa normaalia huonelämpötilaa – vaan valon puute. Yli metrin päässä ikkunasta lähes kaikki mehikasvit alkavat venyä muutamassa kuukaudessa.
Voiko mädäntyneen mehikasvin pelastaa?
Joskus. Ota kasvi ruukusta, leikkaa kaikki ruskeat ja pehmeät juuret pois ja istuta se kuivaan multaan. Älä kastele viikkoon. Jos varren tyvi on jo pehmennyt, leikkaa terve latvaosa irti, anna leikkauspinnan kuivua 3–5 päivää ja istuta se uutena pistokkaana.
Tunnista kasvisi ennen kuin muutat hoitorutiineja
"Mehikasvi" ei ole yksittäinen kasvilaji, vaan ryhmä, johon kuuluu tuhansia eri kasveja eri kasviheimoista. Niiden sietokyky suoralle auringolle ja kylmyydelle vaihtelee suuresti. Haworthia voi palaa paikassa, jossa maksaruoho kukoistaa. Jos et tiedä kasvisi nimeä, voit selvittää sen ottamalla kuvan lehdestä Bloom-sovelluksella. Se tunnistaa kasvin kuvan perusteella ja antaa sille sopivat hoito-ohjeet. Sovellus on saatavilla iPhonelle. Jos haluat vertailla eri vaihtoehtoja, tutustu luetteloomme mehikasvien hoitoon sopivista sovelluksista.
Yhteenveto
Mehikasvi ei kuole laiminlyöntiin – se kuolee vääränlaiseen hoivaan. Jos muutat vain yhden asian tänään, vaihda kalenterin mukainen kastelu mullan tarkistamiseen: kokeile multaa tikulla ja kastele vain, jos se on täysin kuiva.
Varmista seuraavaksi, että ruukussa on pohjareikä, siirrä kasvi kodin valoisimmalle ikkunalle ja säästä mullanvaihto seuraavaan sopivaan hetkeen. Nämä kolme asiaa ratkaisevat useimmat ongelmat, eivätkä ne vaadi kalliita hankintoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Huonekasvi tuholaiset: 6 yleisintä lajia ja niiden tunnistaminen
Löysitkö kasvistasi ötökän, mutta et tiedä mikä se on? Tämä opas auttaa tunnistamaan tuholaisen värin ja sijainnin perusteella sekä antaa oikeat hoito-ohjeet.
Harsosääsket: näin tunnistat ja hävität huonekasvien kiusankappaleet
Kukkamullan pinnalla pörräävä pieni musta kärpänen ei tule kasvista vaan liiallisesta kastelusta. Tunnista harsosääsket, aloita kolmitehohoito ja katkaise neljän viikon elämänkierto lopullisesti.
Orkidean hoito: kastelu, valo ja miten saat sen kukkimaan uudelleen
Kotioloissa kuoleva orkidea harvoin kuolee janoon — se hukkuu. Opi lukemaan juuria tietääksesi oikean kasteluajan, korjaamaan valomäärän lehtien värin perusteella ja hyödyntämään lämpötilakikkaa, joka saa kasvin kukkimaan uudelleen.