157 Vaikeita Turvallinen lemmikeille | Opas 2026 - Sivu 3
Löydä 157 vaikea turvallinen lemmikeille. Täydellinen opas puutarhaasi.
157 Turvallinen lemmikeille tasolla vaikea
Näytetään 73–108 / 157
Tiikerikämmekkä
Grammatophyllum speciosum
Grammatophyllum speciosum on maailman suurin orkidealaji, Kaakkois-Aasian trooppisista sademetsistä kotoisin oleva jättiläismäinen epifyytti. Se muodostaa valtavia sokeriruokoa muistuttavia valesipulimättäitä, jotka voivat kasvaa yli 2,5 metrin pituisiksi, ja luonnossa mättäät voivat painaa useita satoja kiloja. Sen keltaiset, viininpunaisilla täplillä koristellut kukat puhkeavat tiheisiin, kaareviin terttuihin, mikä tekee siitä kasvitieteellisten puutarhojen ja vakavien orkideaharrastajien himoitun keräilykohteen.
Jättiraparperi
Gunnera tinctoria
Gunnera tinctoria, yleisesti tunnettu nimillä chilenjättiraparperi tai nalca, on valtava ruohovartinen perenna, joka on kotoisin Keski-Chilen ja Etelä-Argentiinan viileistä, kosteista metsistä. Siellä paikalliset ovat pitkään keränneet sen kirpeitä lehtivarsia raparperin kaltaisena vihanneksena. Se muodostaa valtavia, syvään liuskaisia lehtiä, jotka voivat olla yli metrin levyisiä, ja tuottaa kesällä tiheän, kartiomaisen kukinnon, jota seuraavat pienet oranssinpunaiset hedelmät. Alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella siitä on kuitenkin tullut vakava haitallinen vieraslaji Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Uuden-Seelannin ja osien Azoreiden kosteikoilla ja rannikkoalueilla, missä se muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisen kasvillisuuden ja tukkivat vesiväyliä – tarkista paikalliset säännökset ennen sen istuttamista näille alueille.
Aasialainen puusaniainen
Gymnosphaera podophylla
Gymnosphaera podophylla, tunnettu myös nimillä Alsophila podophylla tai Cyathea podophylla, on runkoa muodostava puusaniainen, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, Etelä-Kiinasta, Taiwanista, Japanista ja Ryukyu-saarilta. Se kasvaa varjoisissa metsän aluskasvillisuuskerroksissa, purojen varsilla ja rotkossa 600–1000 metrin korkeudella. Tämä kääpiömäinen puusaniainen kehittää tunnusomaisen rungon, jota koristavat syylämäiset, tummanviolettikiiltoiset vanhojen lehtiruotien juuret sekä kauniit kaksoisparijakoliset lehdet. Kasvi voi kasvaa jopa 1,8 metrin korkeuteen.
veritatti
Hortiboletus rubellus
Hortiboletus rubellus, tunnettu nimellä veritatti, on tattiheimoon kuuluva syötävä sieni. Sille on tyypillistä syvänpunainen tai viininpunainen lakki, joka on nuorena samettinen. Pillistö on keltainen ja muuttuu painettaessa siniseksi. Jalka on yleensä keltainen, ja siinä on punaista viirutusta tai pisteytystä. Se kasvaa lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa, usein tammien, lehmusten tai valkopyökkien alla, joiden kanssa se muodostaa mykorritsan eli sienijuuren.
veritryffeli
Hydnellum ferrugineum
Hydnellum ferrugineum, tunnettu veritryffelinä, on kiehtova maassa elävä sieni, joka muodostaa mykorritsan männyn kanssa. Sille on ominaista sen sitkeä, korkkimainen koostumus ja syvän punaruskeat nestepisarat, joita usein erittyy sen yläpinnalta aktiivisen kasvun aikana. Sienellä on piikkejä alapuolellaan lakkien sijaan, mikä on tyypillistä suvulle. Se ei ole syötävä äärimmäisen katkeran makunsa ja puumaisen koostumuksensa vuoksi, mutta sitä arvostetaan suuresti villan värjäyksessä, jossa se antaa kauniita beigen ja ruskean sävyjä.
Keltanäpy
Hydropisphaera peziza
Hydropisphaera peziza on kotelosienilaji, jolle ovat ominaisia sen pienet, maljamaiset hedelmätalot (periteekiot), jotka ovat väriltään yleensä vaaleankeltaisia tai oransseja. Ne kasvavat tyypillisesti lahoavalla puulla tai muiden sienten päällä, suosien erittäin kosteita ja varjoisia ympäristöjä lauhkeissa ja trooppisissa metsissä.
Keltavahakas
Hygrocybe acutoconica
Hygrocybe acutoconica, joka tunnetaan yleisesti keltavahakkaana, on silmiinpistävä sieni, jolle on ominaista kirkkaankeltainen tai oranssinkeltainen kartiomainen lakki. Lakki on usein limainen tai tahmea kosteana ja säilyttää terävän muotonsa myös kypsyessään. Sitä tavataan tyypillisesti luonnonlaitumilla, hiekkadyyneillä ja metsänreunoilla. Sienilajina sillä ei ole lehvistöä tai kukkia, vaan se tuottaa itiöitä lisääntymistä varten.
pallerakkolevät
Hypogymnia physodes
Hypogymnia physodes, suomeksi pallerakkolevät, on yksi yleisimmistä jäkälistä Suomessa. Sillä on lehtimäinen sekovarsi, jolle ovat ominaisia turvonneet (rakkomaiset) liuskojen päät. Yläpuoli on harmahtava tai valkeahko, kun taas alapuoli on musta ja ilman kiinnityssäikeitä (ritsoideja). Se on erittäin kestävä laji, joka kuitenkin reagoi herkästi rikkidioksidin aiheuttamaan ilmansaasteeseen, ja siksi sitä käytetään ilmanlaadun bioindikaattorina.
Ruskotatti
Imleria badia
Imleria badia, joka tunnetaan nimellä ruskotatti, on yksi arvostetuimmista ruokasienistä. Sille on tyypillistä kastanjanruskea lakki, joka on kostealla säällä hieman tahmea, sekä keltaiset pillit, jotka muuttuvat painettaessa sinisiksi. Se kasvaa pääasiassa havumetsissä muodostaen mykorritsan kuusten ja mäntyjen kanssa. Sitä arvostetaan sen kiinteän malon ja erinomaisen maun vuoksi.
Siroionopsis
Ionopsis utricularioides
Ionopsis utricularioides on pieni epifyyttinen orkidea, joka on kotoisin neotrooppiselta alueelta Floridasta ja Karibialta Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Se muodostaa tiiviitä, jäykistä lehdistä koostuvia viuhkamaisia ruusukkeita ja kasvattaa ilmavia, haarautuvia kukkavanoja, joissa on lukuisia pieniä valkoisesta violettiin vivahtavia kukkia. Jokaisessa kukassa on leveä ja suonikas huuli.
Lohisieni
Laccaria laccata
Lohisieni (Laccaria laccata) on erittäin muunteleva sieni, joka on yleinen monenlaisissa metsätyypeissä. Nimi viittaa sienen kykyyn muuttaa ulkonäköään kosteuden mukaan (hygrofaanisuus), minkä vuoksi se sekoitetaan usein muihin pieniin ruskeisiin sieniin. Se muodostaa elintärkeän mykorritsasymbioosin sekä lehti- että havupuiden juurten kanssa, mikä auttaa puuta ravinteiden otossa.
Kuusenleppärousku
Lactarius deterrimus
Kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) on sieni, joka elää symbioottisessa mykorritsasuhteessa kuusen kanssa. Sen tunnistaa oranssista lakista, johon ilmestyy iän myötä tai vaurioituessa vihreitä täpliä. Maltoa leikattaessa sieni erittää oranssia maitiaisnestettä, joka muuttuu muutamassa minuutissa viininpunaiseksi. Se on Euroopassa suosittu ruokasieni, vaikka se on maultaan hieman kitkerämpi kuin männynleppärousku.
Lehmäntatti
Leccinum scabrum
Lehmäntatti (Leccinum scabrum) on laajalti levinnyt ja arvostettu ruokasieni, joka kuuluu tattien heimoon. Sillä on harmaanruskea tai tummanruskea lakki, joka on kosketettaessa hieman tahmea, ja tunnusomainen valkoinen jalka, joka on peitetty tummilla suomuilla. Sieni kasvaa symbioosissa koivujen kanssa muodostaen niille mykorritsan.
Paratiisipähkinä
Lecythis pisonis
Lecythis pisonis, yleisesti paratiisipähkinänä tai apinakukkarona tunnettu, on majestuottinen trooppinen puu Lecythidaceae-heimosta, joka on kotoisin Brasilian Atlantin metsistä ja Amazonin sademetsästä. Se on kuuluisa erikoisista maljakon muotoisista puisista hedelmäkodistaan – niin sanotuista "apinakukkaroista" – joista apinat poimivat syötävät siemenet. Puu voi kasvaa metsäolosuhteissa jopa 40 metrin korkuiseksi. Sen siemenet muistuttavat Brasilian pähkinöitä, mutta ovat rakenteeltaan pehmeämpiä ja kermaisen täyteläisiä sekä maultaan miedompia.
Karvavinokas
Lentinus crinitus
Lentinus crinitus on saprofyyttinen kantasieni, jolle on ominaista suppilomainen lakki, jota peittävät jäykät karvat (sukaset), sekä johteiset heltat. Sitä tavataan yleisesti lahottamassa kuollutta puuta trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Vaikka sitä ei käytetä laajalti ravinnoksi sen sitkeän rakenteen vuoksi, sillä on suuri ekologinen merkitys ja bioteknologista potentiaalia.
Alppitähti
Leontopodium nivale
Alppitähti (Leontopodium nivale) on monivuotinen alppikasvi Asteraceae-heimosta, kotoisin Euroopan korkeista vuoristoista – Alpeilta, Karpaateilta, Pyreneiltä, Balkanilta ja Apenniineilta – missä se kasvaa kalkkikivikallioilla ja louhikoissa 1800–3400 metrin korkeudessa. Kukkivat varret, 3–20 cm korkeat (viljelyssä jopa 40 cm), kantavat pieniä keltaisia kukkia, jotka ovat ryhmittyneet 5–6-säteisen tähden muotoon ja joita ympäröivät valkoiset, tiheästi hienojen karvojen peittämät suojuslehdet. Nämä karvat suojaavat kasvia kylmältä, kuivuudelta ja voimakkaalta ultraviolettisäteilyltä korkealla. Se on ollut Romaniassa lailla suojeltu laji vuodesta 1933, julistettu luonnonmuistomerkiksi.
Kultaleukadendron
Leucadendron laureolum
Leucadendron laureolum, eli kultaleukadendron, on kestävä ikivihreä pensas, joka on kotoisin Etelä-Afrikan lounaisosan fynbos-kasvillisuusvyöhykkeeltä. Se kasvaa 1–2 metriä korkeaksi yhdellä puumaisella varrella ja tuottaa kirkkaan keltavihreitä kukkamykeröitä, joita ympäröivät näyttävät, talvikuukausina hehkuvat suojuslehdet. Hedekasvit ja emikasvit ovat erinäköisiä: hedeyksilöt ovat tiiviitä ja kullanhohtoisia, kun taas emiyksilöt ovat rennompia ja vihreämpiä, ja niihin kehittyy puumaisia, palonkestäviä siemenkäpyjä. Tämä sopeutuma auttaa kasvia selviytymään elinympäristönsä yleisistä maastopaloista, joiden jälkeen se vapauttaa varastoidut siemenensä uudistaakseen maiseman.
Elävät kivet
Lithops pseudotruncatella
Lithops pseudotruncatella on päivikkikasvien (Aizoaceae) heimoon kuuluva mehikasvi, joka on kotoisin Namibian ja Etelä-Afrikan kuivilta ja kivisiltä alueilta. Kasvi kuuluu niin kutsuttuihin "eläviin kiviin" – sen kaksi paksua, tyvestä yhteenkasvanutta lehteä muistuttavat väriltään ja rakenteeltaan ympäröiviä kiviä, mikä on kasvinsyöjiltä suojaava naamioitumiskeino. Joka vuosi lepokauden jälkeen vanha lehtipari kuivuu ja uusi, niiden välistä kasvava pari "imee" ne itseensä – tätä prosessia kutsutaan nahanluonniksi. Syksyllä lehtien väliin ilmestyy yksittäinen, päivänkakkaramainen kukka, joka on väriltään keltainen tai valkoinen. Kasvi kasvaa erittäin hitaasti, saavuttaen vain 2–5 cm korkeuden, ja muodostaa ajan myötä pieniä mättäitä.
Elävät kivet
Lithops species
Lithops, tunnettu nimellä elävät kivet, on kiehtovia meheviä kasveja, jotka ovat kotoisin Etelä-Afrikasta ja jotka ovat kehittyneet muistuttamaan kiviä ja soraa. Tämä luonnollinen naamioutuminen suojaa niitä petojen uhalta aavikkoympäristössä. Jokainen kasvi koostuu kahdesta yhteenkasvaneesta lehdestä, joiden välissä on halkeama, josta kukat puhkeavat.
Heinäsirkkaorkidea
Lycaste locusta
Lycaste locusta, joka tunnetaan myös nimillä Ida locusta tai Sudamerlycaste locusta, on kookas, viileästä lämpimään viihtyvä orkidea. Se on kotoisin Perusta, missä se kasvaa litofyyttinä aurinkoisilla kalkkikivipengermillä ja kalliorinteillä 2 000–3 000 metrin korkeudessa. Sen soikeat valesipulit kasvattavat 2–3 leveää, poimuista ja suikeaa lehteä, jotka voivat kasvaa jopa 80 cm pitkiksi. Viljelyssä se kukkii keväällä (luonnossa syksyllä) riippuvin, vahapintaisin ja vihrein kukin, jotka ovat halkaisijaltaan jopa 11,5 cm. Kukissa on ripsureunainen huuli ja selkeä omenan tuoksu.
Andienmustikka
Macleania rupestris
Andienmustikka on Ericaceae-heimoon kuuluva puuvartinen pensas, joka on kotoisin Andien sumumetsistä ja páramo-alueelta 2 000–4 100 metrin korkeudesta, Venezuelasta ja Kolumbiasta Ecuadoriin ja Pohjois-Peruun. Se kasvaa epifyyttinä puiden päällä tai suoraan paljailla kallioilla. Sen oksat voivat kasvaa 2,5 metriä pitkiksi (joskus jopa 6 metriä kiipeilevänä). Lehdet ovat pienet, jäykät ja paksut, sopeutuneet niukkaravinteiseen maaperään. Kasvi tuottaa magentanpunaisia putkimaisia kukkia, joita kolibrit pölyttävät, sekä syötäviä, pyöreitä marjoja, joiden malto on makea ja mehukas.
Ukonsieni
Macrolepiota procera
Macrolepiota procera, joka tunnetaan yleisesti nimellä ukonsieni, on yksi Euroopan arvostetuimmista ja maukkaimmista ruokasienistä. Sille on ominaista suuri, laakea lakki, jossa on selkeä kohouma ja ruskeita suomuja, sekä pitkä, hoikka jalka, jossa on liikuteltava rengas. Sitä esiintyy luonnostaan metsänreunoilla, niityillä ja puistoissa. Kotikasvatus on erittäin vaikeaa ja rajoittuu yleensä rihmaston istuttamiseen puutarhaan.
Moriche-palmu
Mauritia flexuosa
Moriche-palmu (Mauritia flexuosa) on majestiivinen Etelä-Amerikkaan kotoisin oleva palmu, jota esiintyy runsaasti erityisesti Brasilian Cerradon kosteikkovyöhykkeiden galleriametsissä (veredas) sekä kautta Amazonin altaan. Se tunnetaan "Elämän puuna" poikkeuksellisen monipuolisen hyödynnettävyytensä ansiosta; se voi kasvaa jopa 25 metrin korkeuteen ja tuottaa suuria, punertavanruskeita, hilseileviä hedelmiä, jotka ovat runsaasti beetakaroteenia sisältäviä. Se on yksi Etelä-Amerikan ekologisesti ja kulttuurisesti merkittävimmistä palmulajeista.
Ruusurypäle
Medinilla magnifica
Medinilla magnifica on upea trooppinen epifyyttinen pensas, joka on kotoisin Filippiineiltä. Se tunnetaan dramaattisista riippuvista vaaleanpunaisista kukkaterttuistaan, joita ympäröivät suuret vaaleanpunaiset suojuslehdet. Se on yksi näyttävimmistä kukkivista huonekasveista. Sen paksut, nahkamaiset tummanvihreät lehdet silmiinpistävine suonineen ovat koristeellisia myös kukinta-ajan ulkopuolella.
Nystyjalka
Melanoleuca verrucipes
Melanoleuca verrucipes, joka tunnetaan yleisesti nimellä nystyjalka, on erottuva sienilaji, jolle on ominaista valkoinen lakki ja tummien, nystymäisten suomujen tai rakeiden peittämä jalka. Se esiintyy tyypillisesti puutarhoissa, puistoissa ja kompostipitoisilla alueilla. Toisin kuin monet muut Melanoleuca-suvun lajit, sen jalan rakenne tekee siitä helposti tunnistettavan mykologeille.
Orvokkiorkidea
Miltoniopsis phalaenopsis
Miltoniopsis phalaenopsis, tunnettu yleisesti orvokkiorkideana, on viileässä kasvava epifyyttinen orkidea, joka on kotoisin Kolumbian Andien pilviletsistä. Sen suuret, litteät kukat muistuttavat läheisesti puutarhaorvokkeja ja esiintyvät valkoisen, keltaisen, vaaleanpunaisen, punaisen ja violetin sävyissä, joissa on tyypillinen vesiputouskuviointi. Sitä pidetään yhtenä viljellyn orkidean kauneimmista lajeista, mutta se vaatii viileät lämpötilat ja korkean ilmankosteuden.
Posliinisieni
Mucidula mucida
Mucidula mucida, joka tunnetaan yleisesti nimellä posliinisieni, on silmiinpistävän valkoinen sieni, jota esiintyy pääasiassa kuolleella pyökkipuulla. Sille on ominaista läpikuultava, limainen lakki, joka hehkuu vastavalossa. Vaikka se on teknisesti syötävä limakerroksen pesemisen jälkeen, sitä arvostetaan enimmäkseen sen eteerisen kauneuden ja metsän hajoamisprosessissa olevan roolin vuoksi.
poimuhiippo
Mycena galericulata
Mycena galericulata, suomeksi poimuhiippo, on yleinen hiippojen sukuun kuuluva helttasieni. Sille on tyypillistä kartiomainen tai kellomainen lakki, jossa on säteittäisiä uurteita, sekä tyypillisesti sitkeä ja ontto jalka. Se kasvaa yleensä ryhminä lehtipuiden, erityisesti tammen ja pyökin, lahoavalla puuaineksella. Sen väri vaihtelee harmaanruskeasta valkoiseen kosteusolosuhteiden mukaan.
Intianlootus
Nelumbo nucifera
Intianlootus on ikoninen aasialainen monivuotinen vesikasvi, jota kasvatetaan lammikoissa sen suurten ja tuoksuvien kukkien (halkaisija 20–30 cm) vuoksi. Kukat kohoavat suurten, pyöreiden ja vettähylkivien lehtien yläpuolelle. Kasvi on kestävä USDA-vyöhykkeelle 4 asti, kunhan juurakot eivät jäädy veden alla. Se siirtyy talvilepoon (lehtensä pudottaen) ennen kuin se alkaa kasvaa voimakkaasti uudelleen keväällä. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa pyhänä pidetty kasvi symboloi kykyä kukkia puhtaana mutaisesta ympäristöstä huolimatta.
Uudenkaledoniankannukasvi
Nepenthes vieillardii
Nepenthes vieillardii eli uudenkaledoniankannukasvi on lihansyöjäkasveihin kuuluva kiipeilevä pensas, joka kasvaa endeemisenä Uuden-Kaledonian saarella Tyynenmeren lounaisosassa – tämä on kaikkien kannukasvilajien itäisin levinneisyysalue. Se kasvaa pensastoissa, kuivissa metsissä ja avoimilla alueilla rannikkotasangoilta noin 900 metrin korkeuteen, usein vähäravinteisessa ultramafisessa maaperässä. Kuten kaikki kannukasvit, se kasvattaa muuntuneita lehtien kärkiä, jotka muodostavat nesteellä täyttyneitä ansoja: alemmat kannut ovat tanakoita ja soikeita, ja niissä on poimuiset siivekkeet, kun taas ylemmät kannut ovat kapeampia ja suppilomaisia, väriltään kellertävästä punertavaan. Loukkuun jääneet hyönteiset täydentävät kotoperäisen maaperän niukkaa mineraaliravintoa. Kasvi on hidaskasvuinen ja sitä pidetään vaikeana viljeltävänä; se vaatii erittäin hyvin vettä läpäisevän kasvualustan ja jatkuvan korkean ilmankosteuden.
simpukkajäkälä
Normandina pulchella
Normandina pulchella, joka tunnetaan yleisesti nimellä simpukkajäkälä, on pieni suomumainen jäkälä, jolle on ominaista sen erottuvat simpukan- tai korvanmuotoiset liuskat. Se on väriltään tyypillisesti vaalean merenvihreä tai siniharmaa, ja sen reunoilla on usein soredioita (suvuttomia lisääntymisrakenteita). Se kasvaa epifyyttinä sammaleisilla puunrungoilla tai kivillä kosteissa, lauhkeissa ympäristöissä.
Bauerin tanssijatarorkidea
Oncidium baueri
Oncidium baueri on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva epifyyttinen orkidea, joka on tunnettu kauniista keltaisista ja ruskeista tanssijatar-kukistaan, jotka heiluvat kevyesti tuulessa. Lindleyn vuonna 1833 ensimmäisenä kuvailema laji on maailmanlaajuisesti arvostettu orkideoiden harrastajien keskuudessa luotettavan kukintansa ja elegantin muotonsa ansiosta.
Käärmeenkieli
Ophioglossum crotalophoroides
Ophioglossum crotalophoroides on pieni (2–10 cm korkea) primitiivinen saniainen, jolla on yksi soikea steriili lehti ja maanalainen sipulimainen tyvi (ei tavallinen lieriömäinen juurakko). Se tuottaa pitkänomaisen itiötähkän, joka muistuttaa kalkkarokäärmeen helistintä, mistä juontuu epiteetti "crotalophoroides". Se on lyhytikäinen, ilmestyy keväällä (itiöinti maaliskuusta kesäkuuhun pohjoisella pallonpuoliskolla) ja katoaa pian sen jälkeen. Sitä esiintyy häirityillä nurmikoilla, avoimilla pelloilla ja hiekkaisilla mailla Kaakkois-Yhdysvalloissa. Kuten koko Ophioglossaceae-heimo, se on tiiviisti riippuvainen maaperän mykorritsasienistä itääkseen ja kehittyäkseen, mikä tekee sen viljelystä käytännössä mahdotonta luonnollisen elinympäristönsä ulkopuolella.
Kärpäsorho
Ophrys insectifera
Ophrys insectifera, yleisesti kärpäsorhoina tunnettu, on eurooppalainen maaterrestrinen laji, joka on erityisen merkittävä pölytysstrategiansa vuoksi. Sen kukat ovat kehittyneet jäljittelemään visuaalisesti ja kemiallisesti tiettyjen ampiaisja kärpäslajien naaraita, huijaten koiraita suorittamaan pseudokopulaation, mikä varmistaa siitepölyn siirtymisen. Se on pieni kasvi, jossa on ruusukemainen tyvilehvästö ja hoikka kukinto.
Miehenkämmekkä
Orchis mascula
Miehenkämmekkä (Orchis mascula) on Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja osissa Aasiaa alkuperäisenä kasvava maassa kasvava mukulakasvi. Se kasvattaa keväällä tiiviitä purppuranpunaisia tai vaaleanpunaisia kukkaryppäitä, jotka nousevat usein tummatäpläisten lehtien muodostaman ruusukkeen yläpuolelle. Toisin kuin huonekasveina kasvatettavat trooppiset orkideat, tämä on metsien ja niittyjen villilaji, joka on riippuvainen maaperän sienijuuresta (mykorritsa) selviytyäkseen. Tämä tekee sen kasvattamisesta luonnollisen elinympäristön ulkopuolella erittäin vaikeaa. Monissa Euroopan maissa se on suojeltu luonnonkukka, eikä sitä saa koskaan siirtää luonnosta.
Murattikukkasloinen
Orobanche hederae
Murattikukkasloinen (Orobanche hederae) on täysin loiseläin kasvi, jolla ei ole lehtivihreää. Se kasvaa ainoastaan murattien (Hedera spp.) juurilla, joista se imee kaiken tarvitsemansa veden, ravinteet ja hiilihydraatit. Varsi on kellertävästä purppuraan värinen, jopa 60 cm korkea, ja kukat ovat kermaisia punaruskein suonin. Kasvi kukkii keväästä kesään ja tuottaa valtavan määrän pieniä siemeniä. Se on kotoisin Keski- ja Pohjois-Euroopasta sekä osista Aasiaa.
Vaikea hoito Turvallinen lemmikeille
Valikoimamme 157 vaikea turvallinen lemmikeille yhdistää tämän kategorian ominaisuudet erityisiin hoitovaatimuksiin. Harrastajille, jotka etsivät haastetta.
Miksi valita Vaikea Turvallinen lemmikeille?
turvallinen lemmikeille:n kauneuden yhdistäminen vaikea vaikeuteen mahdollistaa tämän kategorian nauttimisen samalla kun kehität puutarhurin taitojasi. Jokainen kasvi on valittu tarjoamaan kategorian parhaat ominaisuudet etsimällänne hoitotasolla.