Aloe vera

Morfologia

Cristiano, Murillo-Amador & De Lucia (2016). Propagation Techniques and Agronomic Requirements for the Cultivation of Barbados Aloe (Aloe vera (L.) Burm. F.) — A Review. Frontiers in Plant Science 7:1410, Frontiers Media · doi.org/10.3389/fpls.2016.01410 · 2026-09-01

Monivuotinen mehikasvi, joka muodostaa tyviruusukkeen lehdistä. Uudet lehdet nousevat ruusukkeen keskeltä ylöspäin. Kaupallisessa viljelyssä korjatut täysikasvuiset lehdet ovat 60–80 cm pitkiä ja tyvestä noin 8–10 cm leveitä. Kukkavana nousee tyvilehtien keskeltä ja kantaa keltaisia kukkia. Hedelmä on kolmiomainen ja sisältää useita siemeniä.

Lisääntyminen ja lisäys

Cristiano, Murillo-Amador & De Lucia (2016). Propagation Techniques and Agronomic Requirements for the Cultivation of Barbados Aloe (Aloe vera (L.) Burm. F.) — A Review. Frontiers in Plant Science 7:1410, Frontiers Media · doi.org/10.3389/fpls.2016.01410 · 2026-09-01

Laji on yleensä itseinkompatibiili: siemenet ovat hedelmällisiä vain, kun ne ovat syntyneet ristipölytyksestä, mikä tuottaa suurta heterogeenisuutta siemenistä saatuihin populaatioihin. Siksi perinteinen lisäys käyttää sivuversoja ja juurakkopistokkaita; jokainen emokasvi tuottaa kasvukaudessa kolmesta neljään sivuversoa. Siemenestä kasvatetut kasvit tarvitsevat kahdesta neljään vuotta saavuttaakseen korjuukoon, ja kasvin elinikä on noin 12 vuotta.

Ekofysiologia

Cristiano, Murillo-Amador & De Lucia (2016). Propagation Techniques and Agronomic Requirements for the Cultivation of Barbados Aloe (Aloe vera (L.) Burm. F.) — A Review. Frontiers in Plant Science 7:1410, Frontiers Media · doi.org/10.3389/fpls.2016.01410 · 2026-09-01

Sillä on maksaruohokasvien happoaineenvaihdunta (CAM), mehevyys ja kuivuudenkestävyys, ominaisuudet, jotka mahdollistavat viljelyn kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Sitä pidetään subtrooppisena lajina, joka ei siedä alhaisia lämpötiloja. Golanin kukkuloilla vuonna 1995 tehdyssä kokeessa kasvit saavuttivat kaupallisen koon, kun absoluuttinen minimilämpötila oli −3 °C ja lämpötila oli enintään 4 °C jopa kahden kuukauden ajan (Saks ja Ish-Shalom-Gordon, 1995, siteerattu katsauksessa).

Vaste säteilyvoimakkuuteen

Páez, Gebre, González & Tschaplinski (2000). Growth, soluble carbohydrates, and aloin concentration of Aloe vera plants exposed to three irradiance levels. Environmental and Experimental Botany 44(2):133–139, Elsevier · doi.org/10.1016/S0098-8472(00)00062-9 · 2026-09-01

Kokeessa, jossa kasvullisesti lisättyjä kasveja kasvatettiin 12–18 kuukautta kolmella säteilyvoimakkuuden tasolla (täysi aurinko, 30 % ja 10 % täydestä valosta), täydessä auringossa kasvaneet kasvit tuottivat lukuisampia ja suurempia hankaversoja, ja niiden kokonaiskuivamassa oli kaksinkertainen osittaisessa varjossa kasvaneisiin verrattuna. Osittainen varjo lisäsi pääverson lehtien lukumäärää ja pituutta, mutta lehtien kuivamassa jäi 66 %:iin täydessä auringossa saadusta. Syvässä varjossa kokonaiskuivamassa oli 8,6 % täydessä auringossa saadusta, ja juurten kuivamassa laski 13 %:iin.

Geelin koostumus ja käyttö

Cristiano, Murillo-Amador & De Lucia (2016). Propagation Techniques and Agronomic Requirements for the Cultivation of Barbados Aloe (Aloe vera (L.) Burm. F.) — A Review. Frontiers in Plant Science 7:1410, Frontiers Media · doi.org/10.3389/fpls.2016.01410 · 2026-09-01

Lehden mesofylli, joka tunnetaan aloegeelinä, jalostetaan teollisesti johdannaisten saamiseksi. Sen edustavimpiin biomolekyyleihin kuuluvat liukoiset sokerit, antrakinonit, β-polysakkaridit, aminohapot, vitamiinit, glykoproteiinit ja entsyymit. Lehtiuutteita käytetään farmaseuttisissa, kosmeettisissa ja elintarvikevalmisteissa sekä tuoreena ravintona. Katsaus arvioi mehevän lehtikudoksen vuosittaisiksi markkinoiksi 13 miljardia dollaria (Grace et al., 2015), josta Yhdysvaltojen osuus on 65 % ja Intian ja Kiinan kummankin 10 %.

Samankaltaiset lajit

PlantZAfrica — Aloe arborescens, South African National Biodiversity Institute (SANBI) · pza.sanbi.org/aloe-arborescens · 2026-09-01

Aloe arborescens, Etelä-Afrikan ”krantz aloe”, eroaa Aloe vera -lajista kasvutavaltaan: se muodostaa 2–3 m korkean monipäisen pensaan, jonka harmaanvihreät lehdet ovat ruusukkeina ja jonka lehdenreunoissa on selvästi erottuvia vaaleita hampaita. Yleensä haarautumattomat kukinnot ilmestyvät runsaina kylminä talvikuukausina (toukokuusta heinäkuuhun eteläisellä pallonpuoliskolla), ja kukat ovat pääosin tummanoransseja; keltaisiakin muotoja esiintyy.